United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi huolta houkkaa kuolevaisten heimon kuink' ovat puutteelliset päätelmänne, jotk' alas lyövät siipienne lennon! Lain-oppiin yksi, lääketietoon toinen syventyi, kolmas papinpaikkaa haki, pyys valtaa neljäs, rikos, vilppi myötään. Tuo rosvosi, tuo julkitoimen otti, tuo uupui orjuudessa lihanhimon ja tuo taas uppos omaan laiskuuteensa.
Puheenne sievät, joissa leikellään Helyiksi mailman kiiltopapereita, On kalseat kuin tuuli syksysään, Mi kahistaapi lehtiä kuivuneita. WAGNER. Ah! pitk' on tiedon tie Ja lyhyt elämämme; Useinpa kriitillistä työtä tehdessämme, Mult' intomielen huoli vie. Kuink' onpi työläs keksiä se silta, Mik' ohjaa opin lähteille! Ja tuskin tultu puolimatkalle, Kun raukan tapaa tuonen ilta.
CAESAR. Ei, antaa olla; muistan, että muuta On tointa hällä. Pian on hän täällä. Telttaani tulkaa; siellä saatte nähdä, Kuink' oli täytymys tää sota mulle Ja kuinka kirjeissäni aina olin Sävyisä, tyyni. Tulkaa näkemään, Mit' ilmaistavaa mulla on. Toinen kohtaus. Aleksandria. Hautamaja. CLEOPATRA. Paremman elämän on alku vain Tää auteus. Mitä Caesar on?
Kuink' ihminen näin voikaan toisensa hämilleen saada! Herra, nyt hän tulee! Kuin mies tuo nuorukainen! Kunnon miehen tuo ylväs katse on ja luja askel. Voi karvas olla kuori vain, vaan sydän ei varmaankaan. Miss' olen moista nähnyt? Anteeksi, jalo frankki... RISTIRITARI. Mitä? NATHAN. Suokaa... RISTIRITARI. No mitä, juutalainen? NATHAN. Puhuttaa ma saanko teitä näin.
Et tiedä kuink' on raskas ollut työ, Ennenkuin voitetuks on saatu yö. Et tiedä mit' on maksanut se vaivaa Ja kuink' on paljon saatu raataa, kaivaa Ja kyntää, kylvää, kylvää uudestaan, Ennenkuin maa on saatu kasvamaan. Nuo vanhat, jotka valon kanssa tässä Nyt ovat kultahäitään viettämässä, Ne näitä voivat Sulle kertoa Ja taistelunkin näyttää arpia.
Ei kumma ollut teelmän muoto: uurna vain vanha, kirjaeltu korkokuvin, mut salaperäinen kuin kuolon kuuma ja vakaa, kuin on päätös päiväin huvin: siin' eli vanhan Hellaan henki suurna, se haastoi haavein kaukaa kangastuvin, kuink' elon pulmat ymmärrettiin ennen ja kuinka urhot kulki kuoloon mennen.
niin päästi eellensä nyt lauman pyhän Forese, jäljessä mun kanssain tullen, ja virkkoi: »Milloin nähdä saan sun jälleen?» »En tiedä», vastasin, »kuink' kauan elän; mut niin ei paluuni lie nopsa, että sit' ennen tahtoni ei rannall' oisi. Näät paikka, johon asumaan oon pantu, käy päivä päivältä vain kurjemmaksi ja näyttää tuomitulta perikatoon.»
Louhi, vanha Väinölän vihaaja Entisn' ei, vaan muuksi muuttuneena, Muinaisia tarkoin muisteleva, Kuink' ol' kerran viisas Väinämöinen Hänet kaiken kansansa keralla Raskaasen unehen uuvuttanut, Salaisesti silloin Sammon vienyt, Hänp' ol' kostanut Kalevalalle, Nukuksihin kansan nuudutellut: Vierastapa täytyi sen totella, Vierasta ja vierahan lakia, Vierain kielin kirjoitettua ja Vierain kielin hälle lausuttua; Vieras vieri päällä niinkuin kerma, Herana vaan kansa alla hautui; Sävyä ja kieltä Suomalaisen Ei niit' oppihuoneissa osattu, Eikä koskaan kouluissa kysytty; Vilun valjussa ne värjöttivät, Sydänmailla synkeill' asuivat, Savutuvissa vaan tuhraeli, Niinkuin kurja orpo lapsipuoli, Isintimän valtaan joutuneena, Pimeissä piilee soppiloissa, Vaikka kaikki kartano ja karja Oman on vanhempansa vaivannäkö.
Tarua julmaa tarkoitat, ma pelkään: kuink' elon myrskyss' etsein valkamaa käy veli, mutta veli karkoittaa takaisin hänet tuiskuhun yön selkään. Meneppä Joutsijärven tiennoillen, taloa siellä ikäkoivut varjoo; jos synkk' on yö tai päivä valoinen, majahan käy vain, suojaa vieraallen Juhani Wadenstjerna vanhus tarjoa.
Paperi, pärmä, kivi, vaski tyydyttääkö sua? Piirränkö pinsin, kynin, taltoin? Valinta sun on vallassas. MEFISTOFELES. Kuink' esitätkin seikkaa kaltoin Ja liioitellen sanatulvallas! Kelpaahan pieni paper'tilka, Jos alle piirrät hurmehin. FAUST. Jos et mua kiusaa kauemmin, Niin menneeks' olkohon tuo narrin-ilka! MEFISTOFELES. Veri on neste veraton. FAUST. Ei riku liitto, ollos pelkäämättä!