Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Ja huomaa, Hanna Kuin kuningatar lemmekäs hän katsoo Päin Kuuselaan, ja hymyileepi sille Taas Kuusela kuin jalo kuningas; Mut miksi toki, koska itse luonto Näin lempeen kehoittaapi, miksi toki Ne kaksi, hallitsijat kartanoin, Näin vimmatusti toinen toistaan vainoo? HANNA. He eivät näe vihans pimeydess' Kuink' ihanaa on ystävinä elää.
Kuinka kylmä te mulle olitte niin, penseä, sill' onhan penseys pahempaa kuin kylmyys; mua kuinka vältellen te kohtelitte; kuink' yrititte muka vastailla minulle lausein pelkkää ilmaa täysin; mä vielä tuskin muistella voin sitä, jos tahdon mielenrauhan säilyttää. Niin, kuulkaa, Nathan!
Ja siellä näin minä murheeksen', kuin kärsiä kansa saapi, jok' ei ole vaan sopusointuinen, vaan kahtia raukeaapi: kuink' alla kauhean veljesvainon ja alla vierahan vallan painon oot, Karjala, kauvan värjyillyt Yksmielinen olkosi nyt!
Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu. Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta.
Vanhus tuon, Priamos, koht' ensimmäisenä keksi, kuink' yli kentän kiiti hän välkkyen niinkuni tähti, syksyin syttyvä tuo, joka yön pimeäss' yli muitten loistaa tähtösien luvutonten säihkyvin tuikkein, kielell' ihmisien nimiänsä Orionin koira; kirkkain tähti se on, toki turmion enne, se tuottaa koitojen kuolollisten näät kivuks ilkeät kuumeet: sankarin vainoavan noin ryntäät vaskea välkkyi.
Vai sinä ensimäisnä vastassani Tääll' olet. Sepä pahan onnen enne. KNUUTI tulee. Kah, pyhä risti! Näenkö oikein? Aksel! Kuink', onko Aksel Thordinpoika maassa! Vai pettävätkö silmäni? AKSEL. Kyll' oikein Ne selittävät, hurskas isä! Aksel On tässä. Herran rauhaa, veli Knuuti! Kuink' on nyt teidän? KNUUTI. Herra siunatkoon Sua tervehdyksestäsi! Kuinka on? Niin on kuin ennen. Papin oloa.
Paljainpäin seisoivat lappalaiset hänen ympärillään ja katselivat häntä pyhällä kunnioittamisella. "Me täydyimme sitoa hänet," virkkoi joku heistä. "Henki tulvas hänehen suuressa mitassa, ett'ei hänen ruumiinsa voinut kestää sitä." Thorsen silmäili häntä. "Kuink' on nyt laitas?" kysyi hän. "Minunko? jok' olin, olen ja olen oleva!" tutkas Tudekas. "Taivuta polves!" ärjähti tyttärelleen.
Mun kysymättä hyvä Mestarini nyt lausui: »Katso, kuka suuri tulee, mi tuskassaan ei itke kyyneltäkään! Näöltä kuink' on kuningas hän vielä! Hän Iason on, jot' uljuus, lempi johti, Kolkiista kerran viemään kultataljan. Hän kulki ohi Lemnos-saaren, jossa sen naiset rohkeat ja julmat oli jokaisen miehenpuolen surmannehet.
Mik' on tuo haamu haaveksiva yössä? Kuink' kalmankolkko katsantonsa on! Käs' otsaan käy, siell' ajatus on työssä, Ja silmäst' tuikkii liekki levoton; Se kilpaa tekee ukon nuolten kanssa, Ja myrskyn ääntä rintans' soinnuttaa; Mut taivaalle luo pilvet verhojansa, Sielt' täht' ei tuiki, mies ei rauhaa saa.
Kun kellon aikaa mittaavan ma kuulen, Kun yöks näen uljaan päivän voituvan, Kun kuihtuvan näen orvonkukan huulen Ja mustan kutrin hopioituvan, Kun näen lehdetönnä koivun kaihon, Mi karjaa varjos kesävarilla, Ja lyhteeks sidottuna suvilaihon Lepäävän valkohiuksin paarilla: Niin silloin kauneutesi mieleen muistuu, Kuink' ajan virtaan sekin katoaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät