United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun rovasti oli sen korkealla, juhlallisella, vakavalla äänellä lukenut, antoi hän sen takaisin kanttorille ja kanttori kantoi sen takaisin sille sijalle, mistä oli sen ottanut. VARIS JA P
Kanttori tulee maantieltä. Assessori menee kanttoria vastaan, keskustelevat hiljaa ja assessori antaa kanttorille rahaa. HANNA, rouva Turholmille. Katsopas, täti, kuinka hän hymyilee ja kumartelee orjallisesti! ROUVA. Se on inhoittavaa! ASSESSORI. Onhan siinä viisisataa? KANTTORI. Viisisataa, herra assessori, minä kiitän! HANNA. Viisisataa markkaa, kuulitko täti? ASSESSORI, naisille.
Joko on hätää, että tässä varastetaan?» ja vei papereita kanttorille. »Mitäs ne paperit ovat? Mikä paperien ja velkakirjain hoitaja sinä olet? Onko siinä Hautalaisen velkakirjat?» kyseli Mikko ja astui likemmäksi pöytää. Kanttori ilmoitti, että siinä on niitä. Mikon sapettunut mieli keksi yhtäkkiä sopivaksi sanottavaksi: »Ei ne ole siinä kaikki!»
»Saa nähdä», virkkoi Mikko, kun kanttori otti ensimmäiset paperit käsiinsä, »eikö niissä ole paljon vanhentuneita». Ja kuiskaten, ettei emäntä, joka ristissäkäsin istui arkun vieressä ja oli hiukan huonokuuloinen, kuulisi: »Se vainaja oli niin huolimaton niiden kanssa». »Mitä sanot?» kysyi emäntä epäillen, kun näki Mikon kuiskuttavan. »Kanttorille vain tässä, joutavia.»
Se on vertaus eli tunnusmerkki.» Vaari joi lasinsa pohjaan ja sylkäsi. Hänen puheestaan ei kukaan ymmärtänyt muuta kuin että hänellä oli hyvä halu nokitella kanttorille. Ja se toisia huvitti. Mutta Luotolan Kustaa, joka aina ryypyn saatuansa tekeytyi jumaliseksi, itki ja sanoi: »Eiköstä tämä ole varoitus ihmisille, että toisten pitää kuolla ja toiset jäävät tänne? Niinkuin kissanpojat...»
Rouva Turholm ja Hanna tulevat peräovesta. ASSESSORI, kuiskaten Kanttorille. Mitä täällä olemme puhuneet, se jää tietysti meidän välillemme. ROUVA. Yksi ainoa yö saattaa vielä hävittää kauneimmatkin toiveet. ASSESSORI. Miksi antautuisimme synkkien aavistusten valtaan, hyvä rouva, kun siihen ei mitään syytä ole. ROUVA. Aikaista iloa on myöhäinen katua. ASSESSORI. Sepä sukkelasti sanottu!
Mutta hän oli niin hidas näissä ajatuksissa, ettei provasti heti saanutkaan vaadittua vastausta. Sentähden kääntyi provasti unilukkarin puoleen, joka oli sakaristossa virkansa puolesta pappien palveluksessa, ja käski hänen ilmoittamaan kanttorille, että tämä veisaisi sopivan virren värsyn saarnan jälkeen.
Tässä juuri olen kanttorille puhunut, että kyllä sinun vain täytyy toimittaa emäntä taloon." "Mistäpä sen emännän tässä nyt otan. Olenhan sitäkin jo koettanut saada, mutta eipä onni ole suotuisa ollut." "Hyvänen aika, ei suinkaan maailma niin tyhjä tytöistä ole, ettei sinuakin varten joku ole luotu. Kyllä vain niitä on.
Olga, joka heit' oli katsellut kiinnitetyllä tarkkaavaisuudella, ojensi kätensä kanttorille. "Minä olen sisarena hänelle", sanoi hän, samalla kun hän katsoi hänehen kuvailemattoman uskollisella silmäyksellä. "Jumala siunatkoon teitä!" vastasi Thorsen. Vene työnnettiin maast' ulos.
Rohkea hyppääjä ojensi kättä kanttorille, sanoen: "isä hyvänen, tässä näette nuoren musiikin-opiskelijan Wienistä, joka on kaiken päivää juoksennellut saadakseen suloisilta metsänlintusilta säveliä varastetuksi; mutta tämä välimieheni tässä" nyt osotti hän kottaraiseen, joka viisailla silmillä häneen katsoi "on minua häpeällisesti pettänyt, leipävarani nokkinut, visertelijät mitä viehättävimmät pois karkoittanut hullulla rupatuksellaan; ja siis pyydän minä hartaasti, että surevan vatsan tuiki tuskallisen mollisävelikön muuttaisitte vahvan atrian duurinuotiksi."