Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Eiköstä minun pidä vanhempiani totteleman?" "Pitää, jollei heidän tahtonsa ole Jumalan käskyjä ja vaatimuksia vastaan. Vaan Jumala ei suinkaan vaadi ketään sydäntänsä kiinittämään siihen, jota ei rakasta. Se on aivan vastoin hänen tahtoansa. Hän tarkoittaa ainoastaan onnellisuuttasi, ja hänen päällensä luottain taidat urhollisesti sotia maailman mustia hankkeita vastaan."
Nyt oltiin molemmin ääneti, kunnes Taitelia taas kysyi: "Missä teidän äitinne on?" "Hän on puutarhassa, palkoja noukkimassa, eikä hän sieltä malta erota. Tulkaa, käykäämme sinne hänen luoksensa". "Ei, jääkäämme tänne. Mutta kuulkaa, neiti kälyni, saanenhan luvan siksi sanoa: eiköstä tohtorin vanhin tytär Amanda ole oiva, sievä tyttö?" "Sekö? Miksikä hän ei olisi oiva?
Hänen viidet vaimoväkensä sitä ei kärsi. Mutta tätä minä en sentään sano vanhasta kylätuomarin leskestä, hän on herttaisen hyvänluontoinen, hän. "Eiköstä ne toiset sitte ollenkaan? Muutoin minä olisin uskonut, että " "Minulla ei ole koko väkeä vastaan mitään. Minä en sano pahaa yhdestäkään ihmisestä.
Elkäätte katselko noin tuijastelemalla minuun ja hätäisesti! Elkäätte tähystelkö noin yhtenään ja arkamaisesti syrjään! Minähän huutelen vain teille mitä jokainen kaipaa. Eiköstä minun ääneni ole teidän oman sydämenne ääni? Ken ei tänä hirmuisena yönä, ennen kuin levottomalle vuoteellensa käy, lankeisi polvilleen ja hartaalla rukous-tulvalla kiusaisi taivasta, että se pelastaisi hänet?
Se on vertaus eli tunnusmerkki.» Vaari joi lasinsa pohjaan ja sylkäsi. Hänen puheestaan ei kukaan ymmärtänyt muuta kuin että hänellä oli hyvä halu nokitella kanttorille. Ja se toisia huvitti. Mutta Luotolan Kustaa, joka aina ryypyn saatuansa tekeytyi jumaliseksi, itki ja sanoi: »Eiköstä tämä ole varoitus ihmisille, että toisten pitää kuolla ja toiset jäävät tänne? Niinkuin kissanpojat...»
Eiköstä muisto, niinkuin hyvä enkeli, näytä sinulle, levittäin kirjaansa eteesi, kauniita ja moninaisia kuvia muinaisista ajoista? Muistatkosta vielä, kuinka ihastuit, minun sinulle, molemmin pikkuisena ollessamme, kukkain nimiä opettaissani, ja kuinka sydämellisesti taputit pieniä käsiäsi yhteen." Se hyvänpuheliainen nuorukainen vaikeni.
Ja senkin sinä hyvin tiedät, että äiti-vainaasi ja minä olemme olleet parahimpia ystäviä, vaikka me, Herra nähköön, ainoastaan harvoin tapasimme toinen toisemme, kun äitisi ei ollut mielellänsä kotoa pois, enempää kuin minäkään Eiköstä sinua haluttaisi juoda lasi vanhaa taikka tänvuotista viiniä? Juo sinä tänvuotista; se on aivan hyvää, eikä tuota silmään jyvää.
Minä totta kyllä en sinulle soisi muuta kuin hyvää". "Kyllä minä kuulen. Minä otan mielelläni hyviä neuvoja korviini". "Minun oli mielessäni sanoa sitä vaan, kun sinulla on niin hellä luonto, ettes antaisi surun sinua voittaa. Eiköstä niin, ethän vaan suuttune minulle?" "En suinkaan, en, kuinka minä siitä suuttuisin?
Oi, miksi et jo nuorena sinun etsikkoaikaasi tuntenut, niin että kylkiluusikin olisi sinulle aikanaan korkoa kasvanut, ja sinä vitsauksesta ja Beliaalista niinkuin Loot Sodomasta pelastunut olisit! Mutta nyt se on jo myöhä. Voi sinua! Voi sinuas, sillä eiköstä Beliaalissa jo vaimot puhu seurakunnassa ja ämmät miesten pyhäin yhteydessä, vaikka vaimon on niissä vaiettava.
Tosin ne ovat jotensakin kalliit, vaan minun mielestäni ei pidä jotakin uutta itsellensä laittaissa niin kopeekan päälle katsoman, semmenkin kuin on varoja siihen; eiköstä niin, vaan kuinkas luulet?" "Sitä asiaa minä en ymmärrä. Isäni ei kysy koskaan semmoisissa neuvoja vaimoväeltä."
Päivän Sana
Muut Etsivät