Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on viime aikoina ruvennut runsaista runokokoelmistaan julkaisemaan Kalevalan toisintoja, semmoisina kuin ne kansan suusta on keräilty, niinkuin myös painetun Kalevalan valmistuksena olleita "esitöitä". *Lisäys 3.* Kalevalan henkilöin luonteet.
Väki oli vaijeten kokoontunut kuulemaan mitä hänellä oli sanottavana. Marian sanat synnyttivät ihmettelyä ja hämmästystä, mutta ei kukaan keskeyttänyt häntä ennenkuin hän puhui Ruotsista eroamisesta. Silloin kuiskasi muuan sotamies kumppanilleen: Lieneekö hänessä perkele? Mitä hän puhuu? kysyivät toiset, ja sitten kävivät nuo sanat suusta suuhun.
niin näytti minusta nyt leimakuva tuo iki-ilon, jonk' on toivo tehnyt jokaisen seikan semmoiseks kuin on se. Ja vaikka olin epäilyyni nähden kuin lasi värin peittämänsä suhteen, en vaiti varrota ma voinut, suusta nää sanat: »Mitä mahtaa olla tämä?» omalla voimallansa tunkeutuivat; ja silloin sielut kirkkahammin juhli.
Ensi hetkenä minun oli mahdoton käsittää mitä ihmiset puhuivat, kaikki tuli niin yhdestä suusta, niin yht'aikaa, niin välittömänä purkauksena sisällisestä levottomuudesta. Tuntui kuin olisi yleinen mielenhäiriö saanut vallan ihmisten yli. Jo ovesta sisään tultuani kuulin kuitenkin huudon: "Missä on kapteeni Kock?"
Mutta sieltä tulee toinen. Vastauksen asemesta Anna yhä vaan huusi: "koeta saada mua kiinni, isä, koeta, jos voit!" Viimein isä huomasi, ett'ei hänelle muu tullut eteen, kun juosta tytön jälessä, joka oli mahdollisimman pian tehtävä, jos mieli saada häntä vaaran suusta poistetuksi. Hän läksi sentähden siihen suuntaan, josta hänen äänensä kuului.
Tämän ohessa olivat Hispanialaiset samonneet aivan lähelle, jotta virkku ratsuni töin tuskin sai minut pelastetuksi surman suusta." "Sellainen taistelutantereella kuolevalle sotatoverille annettu lupaus on, jos muuten joku lupaus, pyhänä pidettävä!" "Siinä asiassa olen aivan samaa mieltä kuin Teidän Majesteettinne!
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: "Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
Viimein ryntäsi näkyviini suuri verikoira viidakosta, kieli pitkänä suusta, silmät pyörivänä päässä kuin kaksi tulikekälettä. Se huomasi jo minut; pari kolme hyppäystä vaan, niin olisin ollut tuon hullun koiran hampaissa ja auttamattomasti hukassa. Minä tähtäsin vakavalla kädellä, ja samassa laukesi pyssyni.
Porstuassa sieppasi Heikki nyyttinsä, töytäsi sen siwumennessään Liisalle ja sanoi: "juokse metsään päin"; itse lähti hän juoksemaan toista suuntaa kohti, toiseen taloon päin. Liisa teki kuten käskettiin ja heti nyytin suusta tapasi hän paperilipun, johon oli lyijykynällä kirjoitettu sanat: "Pue ensi tilassa nämä waatteet yllesi ja pelasta itsesi huomenna minä tappelen. Hywästi!"
Silloin nostettiin vihdoin viimein viheriäinen ristiseppele tangon päähän, ja raikuva hurraa-huuto kuului kaikkein sekä ylhäällä että alhaalla olevien suusta. Sitten kulki pullo ja lasi kädestä käteen ja maljoja juotiin "uuden talon ja uuden isäntäväen onneksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät