Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Miks'ei minua viedä koskaan katsomaan Mäkelän vaaria ja mummoa?" sanoi pikku Mauno ja katsoi kysyvästi isänsä silmiin. "Et sinä, poika-rukka, taida koskaan nähdä Mäkelän vaaria ja mummoa", sanoi Jaakko surullisesti. Hän lakkasi poikaa kiikuttamasta ja ajatuksiinsa vaipuneena siljoitteli hän pojan kihara-tukkaa.
"Tunnustaa täytyy, ett'et sinä ole toimella valinnut, rakas lapseni. Rivo, viinaan menevä nuorukainen on Jaakko ja päälliseksi köyhä, ja köyhyys ei ole mikään hauska kumppani ihmiselle tässä maailmassa.
Siivosti kului kemut ja ihmeissään juttelivat vieraat viinattomista häistä. Joutui syksystä talvi, joka harteillaan kantoi juhlivan joulun; vaan eipä kotijouluille joutunut Jaakko. Kului yhä talvi ja kohtasi kevään; vaan Jaakkoa ei kohdannut sureva Reetta. Toi kevät lintuja lohdutteeksi vanhain, riemuksi nuorten ei vaan kaivattua kotihin tuonut.
Sivumennen mainittakoon, ett'ei kauvan viipynytkään, ennenkuin Kalle kihlasi Johannan. Jaakko lahjoitti Johannalle elukoita, viljaa ja työkaluja runsaalla kädellä. Kalle ja Johanna perustivat elämänsä noilla palkinnoilla ja elivät hyvissä varoissa onnellisina, ja olivat kiitolliset hyväntekijöillensä.
Sanoi vanhan isännän pyytäneen, että ne, jotka kirkolle menevät, tulisivat jo päivälliselle." Valva punastui, vaan nousi äkkiä pöydästä, otti vadin ja meni kyökistä ottamaan lisää ruokaa. "Minäkin lähtisin kirkolle, että pääsisin Tuomelaan aikaisemmin", sanoi Kerttu. "Jaakko, lähde sinä Valvan ja Kertun mukana; minä ja Maila tulemme sitte iltapäivällä."
Enimmät ovat suomennoksia latinasta, saksasta tai ruotsista. Suomalaisen omat virret eivät osoita runollista lahjaa ja käännöksetkin ovat kankeita. Jaakko Suomalainen kuoli Turun koulun rehtorina ruttotautiin vuonna 1588.
Milloin sitä sinäkin joudat? et koskaan! Silloin, kun on viikko pyhiä ja tynnyri voita! Juuso, sinä ainakin lähdet? Ei junnahdakaan, sanoi Kelkan Matti. No, jos mies olet! No, tässä on miestä kuin merenmujetta, vaan ei sittenkään! Ei todellakaan meillä sovi lähteä nyt. Meillä on lauluharjoituksia jälkeenpuolisten, emmekä ole vielä puolisella käyneet, ja monta muuta syytä, selitteli Jaakko.
Vähän aikaa vielä juteltiin niitä näitä, mutta sitte istui Jaakko pöydän ääreen, luki Raamatusta kappaleen ja sanoi sen tehtyänsä: "Kyllä nyt jo olemme väsyneet, ja aikakin on levolle mennä". Matti vastasi haukotellen: "Kylläpä olemmekin, mennään vaan maata".
"Metsälampi on syvä, sitä ei tarvitse kuivaksi laskea viljelysten tähden, ja silloin siitä tulisi vaan entistä parempi onkivesi", selitti Jaakko. "Voi kuin hyvä, voi kuin hauska", sanoi Mari, ja uni rupesi häntä vaivuttamaan virvoittavaan helmaansa, sillä päivän ponnistukset ja vaivat velkoivat kiivaasti mitä heille oli tulevaa.
Menkää nyt jo ulos minun huoneestani, tahi menen itse pellolle! huusi Jaakko puoleksi pilalla toiseksi totuudessa. Emäntä istui loukossa uunin takana neulomassa hametta, eikä huomannut koko onnettomuutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät