United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onhan teillä nyt kaikilla tarpeeksi työtä, minä menen suun-avausta toimittamaan." "Laita meille hyvää kahvia", maukui Maila. "Ei, paista lättyjä", kehotti Kerttu. "Ei toinen hyvä toista pahenna", vastasi Valva, ja läksi toimeen. Valvan mentyä kysyi Maila Maijulta: "Mitä teidän puolelta kuuluu?" "Ei juuri erinomaisempaa.
Emäntä oli kotona ja asetti kahvikuppeja tarjottimelle par'aikaa, kun isäntä tuli tupaan. "Terveisiä kirkolta," sanoi isäntä. "Kiitos, kiitos," vastasi vanha isäntä. "Mitä kirkolta kuuluu?" "Salovaaran Maila kuulutettiin. Sulhanen on aina V lahden pitäjästä. Kuuluu hänellä olevan aimo talo." "Oohoo, vai niin." "Valva siis jäi sian-nahkaa kantamaan," virkkoi emäntä vähän ivallisesti.
Juhana Vilhelm Ronimus on laatinut kertomuksen "Antonio Bröijer", joka liittyy Sigismundin ja Kaarlo herttuan taisteluihin. Viime aikojen nuorista kirjailijattarista tulee muistiin johdattaa rouva Maila Mikkola eli, niinkuin hänen kirjailijanimensä kuuluu, Maila Talvio. Hänen pienemmistä novelleistaan ansaitsee huomiota eräs kuvaelma Liettuasta, "Aatteensa uhri".
Kello kuusi oli lakattu työtä tekemästä ja koko väki oli päässyt kylpemästä. Maila ja Kerttu suorivat hiuksiansa ylikammarissa, mutta Valva katseli, miten laskeva aurinko loi kultaliepeitä taivaanrannalla hiljaa liiteleviin pilviin. "Rätitä, sanot sinä; tottapa sieltä jotakin odotat, kun niin tarkkaan katselet, ettet muista päätäsi kammata." "Kyllä siihen on vielä aikaa, ei se kauankaan kestä.
Ne liikkuvat sangen erilaisissa elämänpiireissä, mutta kuitenkin on niistä useimmilla aihepohja tuntuvasti sama ja sangen mieltäkiinnittävä. Eikä vain se. Useimpien tekotavassa on jotain, jota en muista Maila Talviolla ennen tavanneeni, tiukkaa draamallisuutta, joka toisinaan kohoaa vallan mestarilliseen lujuuteen ja tarkkuuteen, vailla kaikkea lyyrillistä tulvaa.
Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. MAILA TALVION H
Salovaaran tytöt puhuivat niin vilkkaasti asiasta, että miehetkin jo rupesivat kuuntelemaan heitä, ja Jaakko sanoi: "Totta miehetkin saavat tulla mukaan, ellei muuta tekemään niin ainakin kahvia juomaan." "Otammeko miehiä?" kysyi Tuomelan Anna. "Tietysti", sanoi Maila, "saadaanhan enemmän jäsenmaksuja." "Niin", virkkoi Valva, "eikä heitä toimettomina pidetä.
Sanoi vanhan isännän pyytäneen, että ne, jotka kirkolle menevät, tulisivat jo päivälliselle." Valva punastui, vaan nousi äkkiä pöydästä, otti vadin ja meni kyökistä ottamaan lisää ruokaa. "Minäkin lähtisin kirkolle, että pääsisin Tuomelaan aikaisemmin", sanoi Kerttu. "Jaakko, lähde sinä Valvan ja Kertun mukana; minä ja Maila tulemme sitte iltapäivällä."
Rantalan emäntä tuumi, että keli oli kovin huonoa; oli kulunut paljo aikaa tiellä. "Meidän rautio ei joutanut loasta välittämään," sanoi Reeta, "se juoksi vain tavallista vauhtiaan. Kun pihaan pääsimme, niin minä oikein ihmettelin, että jo perillä olimme, sillä Mauri sanoi tänne olevan koko penikulman matkan." "Ei sitä varsin penikulmaa tule," väitti Maila. "Tulee hyvinkin," intti Jaakko.
Ei hän enään ole kovin nuori, täydet ihmiset ne jo molemmat ovat, sekä Maila että Valva." "Vanhaksi piiaksi pian taitaa jäädä Valvakin. Kas se on niin, että maasta ei oteta ja taivaasta ei anneta." "Kummallista, ei hän minusta ensinkään ylpeältä näytä." "Mutta rukkasia kuuluu antavan vain lakkaamatta. En tiedä, kylläpä hän on hauska ja kelvollinen, mutta en minä hänessä mitään erinomaista näe.