Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Isä, Jaakko Matinpoika tuntui istuvan siinä ja kyselevän aivan kuin silloin, siihen aikaan, jolloin vanhus ei kyennyt vaikean jalkavikansa vuoksi paljon koko kesänä töihin kyselevän pojalta töitä, moittivana, ohjailevana, aina varmana.
Suomenmaan sen-aikuisten ruotsinkielisten runoilijain joukosta ansaitsevat Franzén'in rinnalla mainitsemista: Jaakko Frese (synt. Viipurissa 1691,
Saipa Helmikangaskin käskyn, niinkuin myös Riikolainen emäntinensä. Mutta onneton Helmikangas ei tullut, eikä Jaakko myöskään; Riikolainen emäntinensä tulivat. Mitään suurellista tai ylöllistä en havainnut isäni häissä.
Jaakko Jaakonpoika pysähtyi silmäilemään kukkaspöydän yli ulos avonaisesta ikkunasta. Pari uljasta pihlajaa kasvoi juuri ikkunan alla ja huojuttelivat hiljaisen aamutuulen henkäilyn mukaan oksiaan, jotka leikkivät äsken puhjenneen lehtipukunsa kera. Miehen oli hyvä ja levollinen olla.
Neljä, viisi vuotta ennen kun tulin tänne, olin kuljettajana Brightonin pikajunassa ja vuotuiset s. o. ne matkustajat, joilla oli vuosipiletit sanoivat aina tietävänsä, milloin minä kuljetin veturia; sillä silloin ei hytkytellyt. Monasti herrat, tullessaan aseman edustalle, kysyivät: Kuka tänäpäivänä on kuljettajana Jaakko Martinko?
Hän näytti kovin alakuloiselta lienee tuo ollut ilmankin syy, sillä sehän kävi yhä raskaammaksi; mustia pilviä kokoontui taivahalle, etäältä kuului hiljainen ukkosen jyrinä ja yhä yltyi humina tuossa tuuheassa kuusimetsässä, mutta Jaakko ei taajempaan astunut, hän oli niin syviin mietteisiin vaipununna, ett'ei huomannut uhkaavaa ilmaa, ennenkuin ripeä sateen-kuuro hänen ennätti.
Kerran täältäkin on lähdettävä. Mutta kun sitä on kovin maailmas kiinni, niin tulee monelle lähtö kesken. Kyllähän se niin on. Ja astua Herran tuomiolle ilman, että on joutunut yhtään sielunsa tilaa murehtimaan... Vaikka ei se omalla murehtimalla parane, sanoi Jaakko Jaakonpoika, suoristaikse istuvillaan suoremmaksi ja varustautui oikasemaan Vehmeröistä.
Me menemme huomenna Helsinkiin, jotta tiesi milloin tapaamme toisiamme, lausui Jaakko, etkö tahdo käydä luonamme tänään? En, en. Me eroamme siis nyt? lausui Jaakko. Niin niin; ja: Kun eronhetken kellot soi, ken kyyneleittä olla voi.
Ei mitään poliisitutkintoa siis? Ei. Ei edes mitään ruumiin-avausta. Kaikki sitä myöten sileää kuin keväinen kierä-jää. Uskomatonta! Paavo Kontio painoi lujasti molemmilla nyrkeillä ohimoitaan. Hänestä tuntui kuin olisi siellä sisällä taas ruvennut kaikki niin kummallisesti ympäri menemään. »Siliä maailman tie», hyräili Jaakko Jaakon-Lauri hänen korvansa juuressa. Lakkaa jo tuosta!
Ja ylioppilaiden taajassa parvessa, joka seisoen tunkeili salin perällä, nähtiin kolmet valkoveriset, älykkäät kasvot, ivallisesti hymyilevä Juhana Henrik Kellgren, hento ja kaino Jaakko Tengström ja hänen ikäisensä, hienosti sivistynyt kaunis nuorukainen Aabraham Niklas Clewberg.
Päivän Sana
Muut Etsivät