Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Tämä oli maailman nopein, erittäin kuuluisa juna siihen aikaan. »Matkassa on varmaankin mahtavia miehiä», päätteli Hartman. »Minä huomasin yksityisen vaunun jälkipäässä.» Yö oli jo ennättänyt, kun ensi kertaa vaihdoimme veturia, ja minä laskeuduin asemasillalle kävelemään, raitista ilmaa hengittämään sekä tähystelemään, olisiko jotakin merkillistä nähtävissä.
Moni juna, täynnä matkustajia, pelastuu melkein kuin ihmeen kautta mäsäksi rikkoutumasta. Näistä tilaisuuksista ei tiedä kukaan muu paitsi kuljettaja ja koneenlämmittäjä. Muistanpa kerran kun olin veturia kuljettamassa eräässä itäisessä kreivikunnassa. Mutkaa kiertäessäni, näin yht'äkkiä toisen junan tulevan vastaan samaa rataa myöten. Minä kyllä jarrutin, mutta mielestäni se oli jo myöhäistä.
Ajon virkistävä vaikutus, voimantunne ohjatessani veturia, ilman vastaan tuleva viima, tulen rätinä, seutujen ohi lentäminen, ne olivat minusta huvittavia. Varsinkin kuljetin mielelläni yöllä pikajunaa. Mitä pahempi ilma, sitä paremmin se sopi minun synkkään mielialaani. Sillä sydämeni oli yhtä kova, jos ei kovempi, kuin siihen asti; vierivät vuodet eivät olleet sitä vähääkään pehmittäneet.
Hän koukistuu maahan, lyö sylensä suuren kiven ympärille, nostaa sen radan vierestä ilmaan, syöksee takaisin radalle, sulkee silmänsä, jymähyttää sen tulevaa veturia vastaan, kuulee kauhean pamauksen ja hoipertuu tunnotonna penkereeltä alas ojaan.
Kello 7.25 illalla oli tavallinen päivätyöni tehty; kello puolivälissä yksitoista olin taas asemalla. Olin jo tarkastanut veturia, käskenyt koneenlämmittäjän sytyttää tulta, varustanut öljyä voiteeksi koneesen, sanalla sanoen kaikki oli valmistettu.
Ei kukaan koko Englannissa ollut taitavampi kuin hän toimessaan; mutta mikä lienee ollut syynä, hän seisoi liian likellä ulkopuolista rataa. Oli aivan valkea päivä. Hän oli juuri sammuttanut lyhdyn ja piti lamppua kädessä. Veturin tullessa tunnelista, hän seisoi selin siihen, ja se ajoi hänen ylitsensä. Tuo mies kuljetti veturia ja näytti juuri meille kuinka se kävi. Näytä herralle, Tuomas!
Aamusella vasta näimme, kuinka kummallisia seutuja oikeastaan kuljimme. Korkeille rumille kukkuloille rata kiipesi kiertäen, kaartaen. Joskus oli kolmekin veturia edessä, ja ähkäin puhkain ponnistelivat, vaikka vedettävänä oli ainoastaan muutamia vaunuja. Kaupungit olivat likaisia, savun peittämiä nekin, niin ettei suinkaan tehnyt mieli asettua asumaan yhteenkään niistä.
He odottivat pienokaista Ingridille. Tuo sama Gabriel, jonka Henrik oli nähnyt niin miehekkäänä ja rauhallisena pimeässä yössä lennättelevän kiskoilta kiskoille mahtavaa, rämisevää, höyryissään sihisevää ja pohahtelevaa veturia, hän nyt, kuultuaan kätilöltä, että "se alkaa", taittui kuin ruoko ja hätääntyi kuin lapsi.
Muita ääniä ei kuulunut. Gabriel palasi ja alkoi tarkastella veturiansa. Omaa veturia voi rakastaa ihan kuin lastansa, sanoi hän, kumartuen katselemaan pannun alle, molemmat kädet takkinsa taskuissa. Mutta eikö ne kaikki ole ihan yhdenlaisia? Ei, kyllä niissä on suuri ero. Minä tunnen tämän kaikki tavat ja ominaisuudet. Sitten Gabriel ojensi kätensä Henrikille. No ei muuta kuin näkemiin asti!
Juna on yhä vaivalloisemmin ahertanut ylöspäin päästäkseen. Muutamalla asemalla on valjastettu kaksi veturia eteen, mutta ei vauhti siitäkään ole suuresti enentynyt. Tehtävä matka ei olekaan leikintekoa. Mäkirinteet ovat muodostuneet vuorien kyljiksi. Kuta ylemmä on noustu, sitä ylemmä nousevat huiput. Ollen äsken pyöreitä ja lempeitä, ovat ne nyt kulmikkaita, jyrkkiä ja uhkaavia.
Päivän Sana
Muut Etsivät