Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hän kolkutti saunan ovelle. Mummo tuli avaamaan. Kuka siellä? hän kysyi. Minä se vaan olen, sanoi Jaana. Eikä mummokaan kysynyt enempää. Hän teki Jaanalle tilan penkille ja asettui itse lepäämään lattialle. Hän ei osoittanut enempää hämmästystä kuin jos he olisivat eilispäivänä toisensa tavanneet. Mummo ei mahtanut olla oikein viisas enää. Hän eli jo ikäänkuin tuonen tuonpuolisissa maailmoissa.
Loukkaus röntyläisiä vastaan oli myöskin loukkaus häntä vastaan. Epäilemättä hän hankkisi Jaanalle hyvityksen niin kuninkaallisen, että se näkyisi kaivolta kotiin. Kun tämä ajatus ensin hänen aivoihinsa välähti, hän olisi heti ylitsevuotavassa innostuksessaan ollut valmis Jaanan kanssa vaikka vihille menemään.
Hänen entinen elämänsä oli mennyt poikki eikä mikään uusi vielä hänen mielessään kangastanut. Sen hän kuitenkin nyt jo tunsi sydämessään, ettei hän enää koskaan voisi katsoa Heikkiä silmiin häpeästä punastumatta. Kuinka hän milloinkaan voisi morsiuskruunu päässä polvistua hänen kanssaan vihkipallille? Siitä ei tullut mikään hauska matka Jaanalle. Kevät oli.
Kelvoton! hän huusi Jaanalle heti sisälle palattuaan ja riipoitti tämän käsipuolesta keittiöön. Tiedäkin, että se oli hyvin korkea herra ja kukaties mitä saattoi ajatella. Sellaisen, syötävä, häpeän teit. Pääsenkö minä pois sitten? kysyi Jaana itku kurkussa. Saat kaiketi minusta nähden mennä. Ala vaan laputtaa! Vai vienkö tikulla ulos? Hän meni ja paiskasi oven pauhinalla kiinni mennessään.
Jaana säikähti hirveästi, kun näki edessään esivallan palvelijan. Ilman vaan, hän änkytti. Da, da, sanoi konstaapeli ja puristi lujemmin Jaanaa käsipuolesta. Lähdetäänpäs sitten. Nyt tuli hätä jo Jaanalle. Minä odotan, hän sanoi kiireesti. Ketä? Jaana mietti. Hän ei todellakaan tiennyt tuon nuoren miehen nimeä. Sulhastani, hän sanoi päättävästi. Heti sen sanottuaan hän katui. Eihän se totta ollut.
Mutta sitten hän mietti tarkemmin asiaa ja huomasi, että hän jo oli vanha mies, jonka ei sopinut ruveta hupsuttelemaan. Sitten hän tuumi vielä tarkemmin asiaa ja päätti toistaiseksi olla Jaanalle siitä mitään mainitsematta. Uusi ajatus oli kuitenkin jättänyt uuden uran hänen aivoihinsa.
Taitaa olla liian pitkä tie herroille. Tokko tuo on pitempi kuin Jaanallekaan? He lupasivat kaikki tulla sulhaspojiksi. Sitäpaitsi päättivät ne keskenään koota rahoja ja antaa Jaanalle hyvän huomenlahjan. Yhtenä yönä sattui talossa merkillinen tapaus. Tuli keittiöön naamioituja miehiä salalyhdyt käsissä. Piiat heräsivät ja luulivat ensin, että ylioppilaat tahtoivat säikytellä heitä.
Sitä iloa voi sitten kestää monta päivää perätysten, kunnes hänelle taas tuli huolellinen hetkensä. Hän oli huomannut, mitä hänen ympärillään tapahtui. Kauppias oli antanut yhä selvempiä viittauksia. Vihdoin rupesivat vanhemmatkin puhumaan jotenkin suoraan siitä. Heidän mielestään se oli todellinen onni Jaanalle. Hänen ei suinkaan pitäisi kauppiasta luotaan karkoittaa.
Minä tarkoitan, täällä kaupungissa. On niistä jo pari maalle matkustanut. Minne ne matkustivat? Minne lienevät kotipitäjiinsä. Milloin ne lähtivät? Tässä ne kevättalvella. Oliko niillä paljon papereita mukanaan? Saattoi olla papereitakin. Puhuivatko ne asevelvollisuudesta? Eivät ne asevelvollisuudesta puhuneet. Mies osti Jaanalle makeisia ja lupasi viedä hänet sirkukseen ensi sunnuntai-iltana.
Sitten muistivat ne äkkiä jotakin ja kysyivät, eikö Jaanalla ollut sulhanen kotipuolessaan ja eikö hänen ollut pitänyt mennä naimisiin. Se matkusti Amerikkaan, selitti Jaana heille lyhyesti. Ylioppilaat käänsivät Amerikan hameriikiksi, olivat sukkelia mielestään ja tarjoutuivat Jaanalle sulhasen sijaisiksi. Jaanan täytyi usein naurahtaa heidän hullutuksilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät