United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Komentosauvani ei olisi enemmän arvoinen kun narrin räikkä, jos hän olisi jäänyt minulta huomaamatta ja hän olisi jo aikoja saanut suosioamme nauttia, ellen myöskin olisi havainnut hänen määrätöntä julkeuttansa". "Armollinen herra", sanoi Gilslannin paroni, nähdessään kuninkaan punastuvan, "minä pelkään rikkoneeni tahtoanne vastaan, kun tavallansa olen hänen rikostaan puoltanut".
Bengt työnsi Svenin luotaan, tosin ei epäystävällisesti, mutta sama väsynyt ilme kasvoissaan. "Sinä olet tuottanut nimellemme kunniaa, Sven", sanoi hän viimein. "Niin, isä, tiedän rikkoneeni", vastasi Sven nöyrästi, "tiedän tahranneeni nimemme, ainakin yleisen mielipiteen silmissä. Mutta Jumalan avulla olen sen tahran poistava. Jos saan elää, toivon kerran tuottavani kunniaa sinulle, isä..."
Ja jos se pettää, saamme tyytyä odottamaan... Pahempaa ei voi kuitenkaan sattua. Enkä minä pelkää! En tunne tehneeni väärin ... en tunne rikkoneeni ketään vastaan. Tunnen itseni rauhoittuneeksi lapseni kautta... Elämäni tuntuu kuin pyhitetyltä ... on kuin olisin saanut suuren armon, josta minun on oltava syvästi kiitollinen elämän Herralle. Jumala sinua auttakoon, Johanna! Turvaa häneen!
Minulla ei ainakaan ole ollut muuta keinoa päästäkseni toteuttamaan sitä, mitä katson oikeaksi, kuin koettaa heti paikalla, viivyttelemättä, kun huomaan jotain rikkoneeni, rientää sitä sovittamaan ja parantamaan. Pahalta on nujerrettava niska kohta, kun se päätään nostaa, Sen ei saa antaa henkeäkään vetää, se on siihen paikkaansa kuristettava, tänään jo, sillä huomenna se jo voi olla myöhäistä.
"Oletko täyttänyt velvollisuutesi minua kohtaan poikana, kristittynä, pappina?" Nuo sanat tekivät järkyttävän vaikutuksen nuoren munkin hurskaaseen mieleen ja lempeään sydämeen. "Suo anteeksi", sanoi hän, "minä myönnän rikkoneeni sinua vastaan." Cethegus huomasi voittavansa. "Korjaa se sitten. "En tahdo vähääkään, että otat osaa tähän taisteluun. "Odota loppua.
Ja vielä kurjempaa oli, ett'en tahtonut myöntää rikkoneeni, vaan syytin isää ... se oli rumasti, niin, tosiaankin rumasti! Menen heti pyytämään isältä anteeksi!" Kun Sven tuli isänsä luo, kulki tämä yhä edestakaisin lattiaa pitkin, niinkuin hänen tapansa oli, kun hän oli kiihottunut.
Silloin huomasin jo rikkoneeni autuuteni asian, pahoilla mielin valitin sitten siitä veljelleni. Kuultuansa asian ikävän laadun närkästyi hän minuun ja niin hänkin kadotti hurskautensa. Silloin ei ollut enään mielimistäkään taivaasen päästä ja toivottomuus valtasi mielemme. Niin hullusti päättyi ensimäinen "parannuksen teko." Elämän kovuutta yhä vaan kesti.
Jos katsoinkin rikkoneeni jotakin elämän-arvoa vastaan, oli minulla aina mahdollisuus kohottaa sen sijalle toinen kahta korkeampi, jonka valossa tekoni oli täysin hyväksyttävä ja joka suorastaan vaati minua niin menettelemään. Tälle yhdelle ei vaan löytynyt mitään. Se oli synti kaikkia elämän-arvoja vastaan. Siis rakkaus? kuulen jälleen uteliaan kysymyksen ilmassa soinnahtavan.
"Te lupasitte näyttää minulle kuvan, Miss Mordaunt." "Mutta siitä on pitkä aika." "Onko liian pitkä nuoren ladyn pitääksensä lupauksensa?" Lily näytti miettivän tätä kysymystä, ja viipyi vähän aikaa ennenkuin hän vastasi. "Minä näytän teille kuvan. Minä en luule milloinkaan rikkoneeni lupausta, mutta tästälähin aion olla varovaisempi sellaista antaessani." "Miksi niin?"
Sitä kannattaa muistella, että kerran kuohuvassa nuoruuden uhkamielisyydessään, muuta tottelematta kuin tunteittensa hehkua, joka huumaukseensa kietoi, sai singahuttaa ilmi ne aatteet, jotka kuitenkin, kaikesta huolimatta, pysyvät elämän syvimpinä totuuksina, ja ne ovat: rakkaus, veljeys, vapaus... Tiedän rikkoneeni, mutta mieluummin sitä rikostani muistan kuin monia niin sanottuja ansioita... Ymmärrätkö?"