Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Isäni, joka oli vähäisen seurakunnan kappalainen, ei jättänyt mitään perintöä meille, mutta eipä hän jättänyt velkaakaan, ja kun armovuodet olivat menneet, ja meidän täytyi pappilasta muuttaa, oli äitini saanut toimeen meille uuden vähäisen kodin, joten saimme asua oman katon alla.
Siinä pahantekijät istuvat kirkonrangaistusta, sanoi äitini, jonka katseessa näkyi jotakin surullista sääliväisyyttä. Sitten astuimme, äitini minua taluttaen, sisään kirkkoon. Ja nytkös silmäni oikein levenivät. Suuri oli todella hämmästykseni, kun astuin ensikerran Herran huoneeseen.
Jumalan siunaus etupäässä ja äitini neuvo: 'kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla hyvin tehdyksi', jota yhäti olen noudattanut, ovat tehneet minut rikkaaksi mieheksi."
Taas minä kummastelen, muistaako kukaan naapureista, niinkuin minä, kuinka meidän oli tapa kävellä kotiin yhdessä, äitini ja minun; ja minä kummastelen tylsästi sitä koko pitkän, surullisen päivän. Välisti oli ollut puhetta, että minä pantaisiin kouluun. Mr. ja Miss Murdstone olivat ensiksi tuoneet esiin asian, ja äitini oli tietysti suostunut siihen.
Pian kuluu yksi vuosi umpeen, ja jos Jumala minua varjelee, jota kyllä toivon, niin minä palaan takaisin kotiin onnellisempana kuin ennen. Herra Liborius, minun äitini täytyy tulla autetuksi, ja ennen muita tulee minun tehdä hänen hyväksensä, mitä minä voin."
»kenenkä?» »Sen Harjulan kaunokin. Tiedäthän sinä, että paraassa se on vievän mieli!» sanoi äitini ja yhä ivan hymy veti suunreikää korviin päin pitemmäksi, että hampaat alkoivat näkyä. Pekka tunsi, että minulle on apu tarpeesen. Hän kiljahti ilosesti: »Se on oikein, että luu koirille. Se ei ole satu eikä tapaus, jos mies kihlaa morsiamen.
Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, ja toinen niist' oli musta. Siitä toisesta muuta ma muista en, mut se lauleli lohdutusta. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, että lauleli lohdutusta. Mun äitini kuoli ja kuopattiin sen kivikirkon lehtoon. Tilu ranttantaa, tilu ranttantaa, sen kivikirkon lehtoon. Mut huutokaupalla myötihin tään kulkijapojan kehto.
Kuin minä sinua ensi kerran näin äitini haudan vieressä silloin minusta oli niinkuin olisi Jumala lähettänyt yhden enkelistään maahan, lohduttamaan minua. Jaa sinä olet lohdutuksen enkeli. EMILIA.
Istu vastakin hevosen selässä tallin ovessa, että vastakin saat leveän nenän, sanoi äitini. Empä istukkaan, vakuutin minä, mutta itsekseni ajattelin: Leveä nenä ja vieraita, oivallista harmia ja häpeätä. Onko linementtiä? kysyin sukkelaan äidiltäni. Sillä ajattelin linementin auttavan nenääkin.
Toisinaan tulin etehiseen, jossa äitini seisoi keskustelemassa, silloin hän aina sanoi vakavasti: "tyttöni, tervehdä tätä vaimoa". Tein niinkuin käskettiin ja ojensin käteni vaimolle; tämä niiasi ja kutsui minua "armolliseksi ryökkynäksi" ja kiitteli minua ja ihaili, kuinka kaunis ja suloinen olin.
Päivän Sana
Muut Etsivät