Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
"Missä olet ollut, lapseni?" sanoi Salome. "Olet viipynyt kauan poissa. Oletko käynyt Marian luona ja tuonut nämät ihanat hedelmät hänen puutarhastansa?" "Ei, äitini, Marian puutarha on aikaa sitten ryöstetty kaikesta mitä siellä oli. Nämät viinarypäleet olen poiminut meidän puutarhastamme." "Mitä tarkoitat? Oletko rohjennut mennä muurin ulkopuolelle? Ethän lienekään ollut niin vallatoin?"
Yks' askel vaan, ja poiss' on tyrmän valta. MARGAREETA. Jos päästäis vaan tuon vuoren alta! Siell' äitini paadell' istuilee... Mikä kylmä päätäni koski! Siell' äitini hiljaa huojuilee, Käden nojaan pantuna poski. Ei viito, ei noikkaa harmaja pää; Vast' tuomiopäivänä hän heräjää. Hän nukkui, jott' ilotella Me saatais. Onnelan päivät!
"Kohta, rakas Jane'ni", vastasi äitini, joka piti kiinni minusta. "Minä annan sinulle anteeksi, kallis poikani. Jumala siunatkoon sinua!" "Clara!" kertoi Miss Murdstone.
Ei sitä pois otetakkaan, sanoi äitini, vaan se painetaan alas. Ja äiti meni Esterin kanssa, minä otin veljeni selkääni, ja lähdin kotia. Onnellisesti saatiin nauriin pala alaspainetuksi. Vasikka, joka jo oli ehtinyt henkitoreisinsa, rupesi iloisesti ammumaan ja kirmaamaan. Se nyt oli ihmeellinen tapaus, sanoi kotia tultuaan äitini. Ja kummallinen se oli, mutta kuitenkin oli se aivan tosi tapaus.
Minä tein väärin lausuessani, että kukaan ei ole ottanut vaaria äidistäni taikka huomannut, kuinka huonoksi hän on mennyt, sillä kun täti Beauchampin luona Ormond kadun varrella kohtasin Hugh'in, hän sanoi minulle, että äitini ei ollut terve. Minä voin nyt ilman tuskaa ja kyyneliä mennä levolle. Tänäpänä kaikki minusta tuntuu paljon toisemmalta kuin eilen.
Vaivaisen lujempi, ajattelin minä. Kun pääsin äitini käsistä pois, juoksin kaivolle, valelin kylmällä vedellä ja puhdistin kasvoni.
Kerran äitini sanoi: Joska me saisimme kerran kuolla näin yhdessä, näin rauhallisesti muuttaa iankaikkiseen lepoon, ja joska minä saisin kuolla samalla hetkellä kuin sinäkin, ettei kumpikaan jäisi toistansa suremaan.
Tämän ilmoitti Betty, sillä välin kuin hän korjasi ruokia pöydästä, eikä mikään olisi voinut panna äitini luottamusta metodistojen laitoksiin kovemmalle koetukselle. "Toby saarnaajana, vaikka hän itse tuskin osaa puhtaasti kirjaa lukea!" huusi hän.
Mai pudisti päätään ja toisti: "Niin, mutta minulla on kuitenkin ikävä... Minä tahdon pitää sekä isäni että äitini luonani ... tahdon aina pitää heidät luonani." "Mutta ajattelehan, jos kadottaisit toisen heistä!" huudahti Eugen, ajattelematta ollenkaan, mitä sanoi, ja katui heti sanojaan. Mai katsoi häneen kummastellen ja hänen silmänsä kostuivat kyynelistä.
"Minä sanon", lausui äitini lempeästi, "että ne ovat aivan yhtäläiset. Minä luulen, että ne ovat minun. Minä luulen, että niillä on minun silmieni väri. Mutta kummallisen yhtäläiset ne ovat". "Mitä puhutte, Clara?" sanoi Miss Murdstone. "Rakas Jane'ni", sammalsi äitini, vähän pelästyneenä siitä karkeasta äänestä, jolla tämä kysymys tehtiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät