United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vanha sotamies saatat kyllä olla, mutta sinä tulet näkemään että sinulla myös on tekemistä vanhan sotamiehen kanssa, ja päällisiksi semmoisen kanssa, jolle ei olekaan niin helppo tehdä puttista? Hollaa! Vahti! Lyö tuo mies rautoihin!" Siivollinen tyttö yritti rukoilemaan armoa vangille, mutta kuvernööri saatti hänet yhdellä silmäyksellä vaikenemaan.

OTHELLO. Kun on alku tehty, Ei auta viipy. DESDEMONA. Rukoilla mun suo vaan. OTHELLO. Se liian myöhäist' on. Hoi! Hollaa, herra! Hoi, herra! Kuulkaa, herra! OTHELLO. Mikä melu? Ei kuollut? Eikö ihan kuollut? Minä, Vaikk' olen julma, armias tok' olen: En tuskiasi tahdo pitkittää. Kas noin! Hoi, herra, herra, hoi! OTHELLO. Ken siellä? Oi, hyvä herra, sana teille vaan. OTHELLO. Vai niin! Emilia!

Ainakaan ei kardinaali; mutta elä siitä pidä lukua, mistä ne tulevat, ajattele vaan, että yksi niistä on sinun omasi. Minä otan tuon, jota tuo punainen renki pitelee. Mainiosti. Se viepi viimeisenkin tuskan minulta; minä nousisin sen selkään, vaikka olisi kolmekymmentä kuulaa ruumiissani. Ah, kuinka kauniit jalustimetkin! Hollaa! Bazin, tule tänne ja paikalla.

Hollaa, herra d'Artagnan! sanoi hän; ettekös se ole te, jonka näen siellä kaukana? D'Artagnan loi silmänsä puhuttelijaan päin ja huudahti ilosta. Puhuttelija oli hänen aaveensa, tuo tuntematon mies, jonka hän oli kohdannut Meung'issä, Fossoyeurs'in ja Arras'in kadulla. D'Artagnan veti miekkansa tupesta ja syöksähti ovelle.

Mutta enenevä pimeys ja matkan vaikeudet estivät heitä niin, että he vasta keskellä yötä saapuivat majorin leirille. Vahdissa olevan sotamiehen huutoon vastasi Northland korkealla äänellä: "Hollaa, täältä tulee ystäviä ja hädässä auttajia. Herra Silman on myös jälleen eläväksi tullut ja tässä on osasto sotamiehiä, jotka tahtovat meitä auttaa.

Toisin aioin itätuuli tuulla uilotti parisen viikkoa yhtämittaa, ajaen paksua ja höllää lumikerrosta kauheoihin kinoksiin huoneitten ympärille ja metsän laitoihin. Silloin oli paleltua ihmiset ja eläimet. Alinomaisten pyryjen ja kinostamisien tähden oli kaikkialla niin paljon lunta, ettei moniin vuorokausiin päässyt liikkeelle tarpeitakaan hankkimaan.

Tarvitsi ainoastaan nähdä sitä tapaa, millä hän pani käden suulleen ja toitotti muutamia kertoja, kunnes ulompaa kuului "hollaa" vastaukseksi hänelle! Rejer jumaloitsi perämiestä. "Kuulkaas perämies!" kysyi hän äkkiä, "mikä se oli se hispanjalainen nainen, jonka kanssa te istuitte siellä teaatterissa?" Perämies näytti vähän ällistyneeltä: "Vai niin? Olitko sinä siellä?... Niinkö hän!

Renki Pekka lauleli käwellessään ja sentähden ei hän ollut kuullut Kallen putoamista. 'Kalle putosi, hoi! 'Kaksi meit' on weljestä ja Sawosta me ollaan... 'Kalle putosi kuuletteko, Pekka? huusin hänelle toistamiseen laulunsa henkäyksen wälissä. 'Mitä joutawia. 'Oikein totta. 'Ei oo kultaa kummallakaan, joka meitä hollaa.