United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä katsahdin häneen ja tunsin hänessä entisen kasakkaimme ala-upseerin. Minä ihastuin suuresti. "Hyvää päivää, Maksimitsh", vastasin minä. "Milloinka Belogorista?" "Vasta eilen läksin sieltä, Pietari Andreitsh. Minulla on teille kirje". "Missä se on?" huusin säpsähtäen. "Täällä se on", vastasi Maksimitsh, pistäen kätensä poveen. "Lupasin Palashkalle toimittaa sen teille tavalla tai toisella".
Sillä minä sanoin pikaisuudessani: minä olen sinun silmäisi edestä sysätty pois: kuitenkin kuulit sinä rukoukseni äänen, koska minä sinun tykösi huusin". Aadolfin vielä lukiessa tuli Elli sisään. Hän oli, käskettynä ulos tuvasta, käyskennellyt metsässä ja siellä itkien päästänyt valloilleen epämääräisen surunsa äidin tähden.
Minä kohotin pelokkaasti päätäni, lykkäsin pois hänen minua ympäröivän käsivartensa ja huusin: "
Näinä minuutteina toimin niin varmasti kuin murhaaja, joka ei koskaan tule ilmi. Pyörittelin sormiani ja asetuin hänen jalkojensa luo: Crangier, huusin jälleen: Crangier ja minä huusin niin selvällä äänellä, kuin tahtoisin herättää ruumiin, enkä minä kääntänyt silmiäni hänen kasvoistaan. Crangier. Hän ei liikahtanut.
Heränneet miehet kieltelivät minua pois, mutta kun talkooväessä oli enemmän surutonta väkeä, niin ne yhä kiihottivat. Minä rupesin tanssimaan ja rallattamaan heidän keskessään ja väliin aina huusin: »Hei, pojat! hei, nyt minä olen niin iloinen ja niin iloinen, että hei, pojat ja minä tanssin vaikka taivaaseen!» Mutta silloin joku pisti jalkansa eteen, ja minä kaaduin suulleni maahan.
Hän innostui siitä ja rupesi itseänsä kehumaan, kerskaten: Ja yhden kerran kun minä seisoin siellä ja oikein huusin, niin se kuului sinne toiselle puolen järven ... ja Kuivalaisen talon ... ja vaikka minne! Eipäs kuulunut, väitti nyt Esa, jota tuommoinen ylemmyys harmitti.
»Tuli tarttui jo avojalkahan, hän nyykäytti viestin riutuvan, savu musta jo kuolinvaippansa loi, savun keskeltä kultana äänensä soi, tuli tohisten karkasi korkeuteen, hänen äänensä helkähti hopeiseen, ma korvani peitin, ma huusin silloin: 'Tää laulu milloin on päättyvä, milloin?» Hän paennut kuolinpaikalta kauhuissaan. Tuo ääni seurannut hänen askeliaan.
»Oi Jumala!» huusin minä, »oi Jumala!» kerta toisen perään. Sillä tuossa edessäni kalpeana ja säikähtäneen näköisenä, puolipökerryksissä ja haparoiden käsillään kuin ihminen, joka juuri on herännyt valekuolemasta siinä oli Henry Jekyll! Mitä hän uskoi minulle sen tunnin kuluessa, joka nyt seurasi, sitä en saata panna paperille.
Aioin juuri lähteä pois, kun näin vaunut ja hevoset, jotka tunsin enoni omiksi; ne tulivat pihaan ja minä riensin vastaan. Nytpä vasta iloiseksi tulin, kun näin enoni hyppäävän vaunuista alas. Minä huusin: »Oi, voi, olipa oikein hupaista, että eno itse tuli minua noutamaan!» »Hiljaa, hiljaa, Elsa», lausui eno. »Onko sinun ikävä ollut, koska noin ilakoitset minua nähdessäsi?»
Sinä aiot lähteä karkuun, eikö niin? Tule polisiin, nuori ryökäle, tule polisiin!" "Tehkäät hyvin ja antakaat minulle rahani takaisin", huudahdin minä, kovasti pelästyneenä; "ja jättäkäät minut rauhaan". "Tule polisiin!" sanoi nuorukainen. "Sinun täytyy todistaa polisin edessä, että rahat ovat sinun". "Antakaat minulle arkkuni ja rahani", huusin minä, purskahtaen itkuun.