United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hän ei huomannut, että kreivitär oli vaalennut marmorikuvan kaltaiseksi, eikä nähnyt, miten hän haparoiden ojensi kätensä, tukea etsien, ja miten koko hänen olemuksensa ikäänkuin leimahti mielenliikutuksesta.
Sanaakaan sanomatta hän nousi ja meni ulos, niinkuin unessa jotain haparoiden. Navettaan hoippuessaan hän näki Helgan ja opettajattaren tulevan Käärmesaaresta päin laulaen, kädet toistensa selän takana. Kun hän avasi navetan ovea, ynähti hänelle lehmä parrestaan pitkän, ikävöivän ynähdyksen. Söderlingska lyykistyi lypsämään.
Vastoin kaikkia päällekantajoitamme tahdomme huutaa avoimella suilla: hallelujaa, hallelujaa Jumalalle ja Karitsalle! Amen." Nämät kiihoittavat sanat vaikuttivat Simon heikontuneesen hermostoon hurmaavalla tavalla. Hänen sielullinen tunne-elämänsä kiihtyi luonnottomaan riemuhurmaukseen. Hih, huh; hih, huh; hih, huh! alkoi hän kiljahdella, käsillään haparoiden ympäriinsä. "On juomaa! On viinaa!
Illan varjot häälyivät jo ilmassa, ja taivahalta lähtevä kaita valo, iltaruskon punainen kajastus, välkkyi hämärällä kadulla. Minä kolkutin hiljaa ovelle; se avautui heti. Minä astuin kynnyksen yli ja jouduin täydelliseen pimeyteen. Tänne! kuului vanhan vaimon ääni. Teitä odotetaan. Minä astuin haparoiden pari askelta; luinen käsi tarttui minun käteeni. Oletteko Frau Luise? kysyin minä.
Sinne tänne haparoiden koetin minä jälleen löytää tietä, mutta se oli peräti mahdoton, koska tien paikalla oli lunta niin paljon kuin aamullakin. Hewonen kahlasi mahaa myöten, ja kun eteen tuli jotakin pensaista seutua, ei hewonen päässyt eteenpäin muutoin kuin hyppimällä, sillä lunta oli pensasten latwoja myöten.
Ensin haparoiden ja etsien, sitten vähitellen varmistuen ja syventyen ei koskaan päästen erään rajan yli, vaan aina palaten kuin väkisin samaan teemaan, niinkuin virren nuottiin milloin fantasioja, milloin tuttuja säveliä yhteen kudottuina tunteellista ja omintakeista, mutta samalla niinkuin olisi soittaja itse jo päässyt ja tyyntynyt niistä tunteista, joita nyt enää vain muisteli ja johteli mieleensä.
Penkkien välissä haparoiden tulee hän käytävälle, lähestyy jalallaan eteensä tunnustellen kuoria, on kaatua alttarin kynnykseen, astuu sen yli, seisoo alttarin edessä ja kopeloi sen päältä niitä kaluja, joilla häväistys on tehtävä. Näin on tietäjä kuiskaissut ja sanat kaikuvat yhä hänen mielessään: »Siinä on neliskulmainen kapine, nostat sen maahan ja astut sen päälle.
Hän sulki oven jälkeensä, otti herttuaa kädestä, astui haparoiden muutamia askelia, tapasi käsipuun, etsi jalallansa porrasastimen ja alkoi nousta portaita: herttua luki kaksi kerrosta.
Valkeaa kiireemmin samoo hän huoneesen. Hänkään ei näe mitään; savu täyttää hänen silmänsä, suunsa, hänen kurkkunsa, ja kumminkin saliin tultuansa seisahtuu hän. «Maria! Maria!« huutaa hän epätoivon äänellä. Hän odottaa vastausta, vaan hän ei vastausta saa. Hurjana rientää hän eteenpäin, kädet suorana edessään. Vaan hän tietää täällä kaikki paikat; hänen ei tarvitse haparoiden kulkea.
Sydän tuskitteli, huomaten varman nälkäkuoleman olevan edessänsä ja eikä aivan kaukanakaan ja kuitenkin... Hätäisesti lentelivät ajatukset sinne tänne, etsien ja haparoiden jotakin apukeinoa, jotakin, millä saisi tuskaisen nälkänsä sammutetuksi, mutta mitään keinoa ei löytynyt. Yksinään hän noita siinä leipomatuvan penkillä istuessaan mietti, sillä ketään muita ei ollut huoneessa.