United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kysyn teiltä, mainio taiteilija, joka ei vielä koskaan ole esiytynyt muutoin, paitsi jalona, suurena ja armollisena maailman, katsojain ja itsensä edessä, ja joka puhtaana, virheetönnä ylimmäis-pappina on tehnyt taiteen pyhää uhri-palvelusta Apollon templissä, minä kysyn teiltä, Lekain, tahdotteko näytellä Theseona, kun teille annetaan pojaksi sellainen olento, jonka rikoksia rankaisemaan te ette pyytäisi jumalain vihaa, vaan yksinkertaisesti jättäisitte hänet polisin kynsiin?"
Eräänä päivänä hän aivankuin satunnaisena mieleenjuolahduksena esitti, että Kustaava rupeisi myymään eräänlaista tupakkia, jonka valmistelun ja muun käsittelyn hän kyllä lupasi opettaa, samoin kuin myös hankkia polisin varalta valmistukseen ja myyntiin tarpeelliset oikeudet.
Onko lupa tulla ihmisten asuntoihin? Vai saanko minä lähettää polisin hänen nurkkiansa penkomaan milloin vaan lystään? No, eivät löytäneet kaurojansa meiltä, mutta vihapäissään se otti polisit todistajiksi ja käski minun pois koko torpasta. Sanokaa te, herra kauppias, saako hän niin tehdä? Onko Kinturilla paperia torpan päälle?
Minä en uskalla olla kahden kesken teidän kanssanne!" "Noh, mene sitte, mutta lähetä joku kadulta tänne kuka tahansa. Kaiketi tapaatte jonkun." "Kello on kaksitoista." "Yövartian polisin tahi naisen. Sellaisia on aina. Ne ovat usein pitäneet minulle seuraa. Parastahan on, että jatkavat sitä viimeiseen asti." Hän vajosi jälleen nojatuoliin ja ummisti silmänsä.
Pojat päättivät karkoittaa häiritsijän ja rupesivat kiivaasti lumipalloja loiskimaan. Puolustus-vehkeisään lankesi eukko ja alkoi luistaa mäkeä myöten. Sepä seikka oli käytettävä. Hurraa huutaen ryntäsivät urhoollisimmat pojat esille, lisäten vauhtia jäälle asti. Polisin väliin-tulo päätti leikin. Metelimäellä oli uusi kouluhuone kelloinensa, laiskojen kauhu, ahkerain lemmitty.
Join itseni juovuksiin, renttuilin, kävin uudestaan pajassa, tein siellä tyhmyyksiä, niin että tulin ajetuksi ulos, sitten jouduin polisin kynsiin ja tänä aamuna olen käynyt polisikonttorissa, sieltä juuri tulen. Semmoista minä olen miettinyt eilen. Anna minulle anteeksi, jos voit!
"Ettekö te tunteneet ketään niistä henkilöistä?" "Henkilöistä? En, herra pormestari, en minä tuntenut ketään", sanoi Bleck, "minun eukkoni sanoi vaan, että hän tunsi matami Flickin hameen yhdestä suuresta reijästä, jonka hän poltti siihen viime vuonna prässiraudalla". "Mutta kuinka tulitte te vanginneeksi nämät henkilöt ja sitten sekaantumaan polisin asioihin?" kysyi pormestari.
"Ei olis ollut tarvis edes käydä polisin luona; vaan minä en voi koskaan itseäni pidättää. Minä olen niin ... te ette ymmärrä saksaa ... olen niin pikainen luonteeltani. Katsokaa minuun; nyt en enää sitä ajattele, en vähintäkään!" Luutnantti katsoi Emiliaan: hänen kasvonsa osoittivat todellakin entistä huolettomuuttaan.
Ja minä kun niin rakastin Heddiä, Heddi raukkaa, sanoi Ingrid purskahtaen itkuun. Onko hän vielä täällä Turussa? kysyi Gabriel. Helsingissä, taitaa olla jo polisin kirjoissa, itki Ingrid. Mutta ei ne herrat sentään kaikki semmoisia sikoja ole, sanoi Gabriel. Ingrid tempasi päänsä ylös nenäliinasta. Kaikki kaupungin hienoimmat herrat, kaikki, niin monta kuin niitä on, joka joka ikinen!
Mitään luvatonta ja poliseille salattua ei hänen periaatteensa mukaan saanut harjottaa, sillä kaikki sellainen teki polisin ja rikkaitten vihamieheksi. Sitäpaitsi eivät ajurit eivätkä lastaajat olleet niitä, joita palveleman piti, vaan rikkaat rahoilla eläjät.