United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, menkää sitten, mutta lähettäkää tänne ylös joku kadulta kuka tahansa. Tapaattehan jonkun." "Kello käy yhtä." "Yövartian poliisipalvelian tahi naisen. Niitä on viljalta. Ne ovat niin usein pitäneet minulle seuraa. Parasta on, että he pitkittävät sitä loppuun asti." Hän vaipui takaisin tuoliin ja sulki silmänsä. Neitsyt ei kuullellut häntä. Hän oli jo ulkona ovesta.
Niin tapasi yövartia hänet tehdessänsä kello kaksitoista tavallista tarkastusmatkaansa. "Mutta Herran tähden, rouva Wagner, voittehan tulla kuoleman omaksi, jos noin vähissä vaatteissa, paljaassa leningissä, täänkaltaisena yönä seisotte avonaisen ikkunan edessä!" huudahti hän hänelle. "Menkää toki levolle!" "Minä en voi", vastasi hän, säikähtyen yövartian puheesta. "Minun täytyy odottaa miestäni."
Pitkin käytävän toista sivua on korkea pino jauhosäkkejä ja niitä vastapäätä loppumaton rivi lähekkäin seisovia ovia vahvasti raudoitettuja, mustaksi maalattuja, synkeitä ovia. Ilma on raskas ja ummehtunut, siinä tuntuu jauhojen, mahorkan ja tökötin yhtynyt tuoksu. Risahdustakaan ei kuulu ja etäämpänä vilahtaa vain ääneti hiipivän yövartian haahmo.
Minä en uskalla olla kahden kesken teidän kanssanne!" "Noh, mene sitte, mutta lähetä joku kadulta tänne kuka tahansa. Kaiketi tapaatte jonkun." "Kello on kaksitoista." "Yövartian polisin tahi naisen. Sellaisia on aina. Ne ovat usein pitäneet minulle seuraa. Parastahan on, että jatkavat sitä viimeiseen asti." Hän vajosi jälleen nojatuoliin ja ummisti silmänsä.
Se tuotti elämäni syksylle pettuleipää katkeramman kadon. Yhtenä aamuna kohtasin hovin yövartian. Hän veti minut syrjään ja kuiskasi ivallisesti korvaani: Pidä huolta tyttärestäsi hän on nyt hovissa! Mitä sillä tarkoitat? kysyin puoleksi huolettomalla äänellä. Siellä on nuoria herroja! lisäsi hän. Niin on, mitä sitten? kysyin. Se taloudenhoitaja, se vaaleaverinen Konni! jatkoi hän salaperäisesti.
Täänkaltaisessa koiranilmassa ei hän varmaan ole lähtenyt paluumatkalle, hyvää yötä siis!" Elsbet rouva sai kunnon yövartian sanoista vähän lohdutusta. Hänen ajatuksensa näytti todellakin sangen luonnolliselta. Tunsipa hän itsekin miehensä erittäin säännölliseksi ja tarkkatuntoiseksi. Kun hän ei ollut kotona kello kymmenen aikaan, oli varmaan joku seikka estänyt häntä palaamasta.
Hän ei tosin voinut tietää, että hänen tarkkatuntoisuutensa virassaan ja rakkautensa vaimoonsa ja lapseensa olivat suuremmat kuin hänen pelkonsa antautua alttiiksi kauhean, yöllisen talvimyrskyn vimmalle. Hän uskoi yövartian mielipiteen oikeaksi ja koetti sillä rauhoittaa tuskastunutta sydäntänsä. Hän sulki ikkunan ja meni makuukamariinsa.
Yön hiljaisuudessa kulkee kadulla väsynyt mies, kaukaa kuuluu yövartian huuto; väsynyt mies katsoo akkunasta, huoneessa istuu vaimo yksinään pipliasta lukien, väsynyt mies pakenee taasen pois. Se väsynyt mies on siis minun kaltaiseni.