United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja yhdellä nytkäyksellä luhistui ihminen taasen kasaan, kuten äsken, kuten konttorissa ja tarttui käteeni ja rutisti sormiani yhteen ja juoksi sanaakaan sanomatta katua poispäin. Jäin katsomaan hänen jälkeensä, kun hän juoksi polvet ylhäällä ilmassa. Eräs hermolääkäri sanoi kerran minulle, että sellainen tapa kävellä on eräänlaisen hulluuden merkki tai sen oire.
Minä laskin käteni sen hehkuvalle kuonolle, ja kun nostin sormiani loistivat ja säihkyivät ne pimeydessä. "Fosforia", sanoin minä. "Niin, ja vielä erittäin viekkaasti laadittua seosta", sanoi Holmes haistaen tuota ainetta. "Siinä ei ole ensinkään sellaista hajua, joka voisi vaikuttaa ehkäisevästi koiran vainukykyyn.
Koko häveliäisyyteni ja arkuuteni palasi jälleen. Minä ihmettelin kuinka olin uskaltanut antaa suudella sormiani sillä tavoin. Ja Lazare setä, joka ei puhunut sanaakaan, vaan joka yhä käveli vitkaan edelläni, luomatta ainoatakaan silmäystä rakkaihin, vanhoihin puihinsa! Hän valmisti varmaankin rangaistussaarnaa minulle. Hän vei minut suureen lehtokäytävään ainoastaan saadakseen oikein torua minua.
THERSITES. Luuletko, että olen tunnoton, kun noin minua lyöt? AJAX. Mitä on julistettu? THERSITES. Että sinä olet narri, arvaan ma. AJAX. Varo, sinä piikkisika, varo! Sormiani syhyttää. THERSITES. Jospa sinua syhyttäisi kiireestä kantapäähän, ja minä saisin sinua kynsiä! Tekisin sinusta inhottavimman ruven, mitä Kreikanmaassa on nähty.
»Jos», hän mietiskeli, »Glaukus heitetään leijonan eteen, ei Julialla enää ole ketään parempaa rakastajaa kuin minä olen; ehkä hän silloin suostuu minuun ja luulenpa, että minun täytyy naida hänet. Jumalat auttakoot! Peli ei tahdo enää oikein luistaa minun sormiani tarkataan jo kovin epäluuloisesti nappulapussia ravistaessani.
"Minulla on se etu", ajatteli hän, "että Simo ukko minun puoltani pitää; miksi siis tahraisin sormiani noiden raukkojen verillä, jotka eivät maksa huomaamisen vaivaa, koska heillä on niin paljon vähemmin onnea kuin minulla? Ei, ei! tällä kertaa kumminkin koetan olla viisas ja pysyä erilläni kaikesta riidan kiusauksesta.
Näinä minuutteina toimin niin varmasti kuin murhaaja, joka ei koskaan tule ilmi. Pyörittelin sormiani ja asetuin hänen jalkojensa luo: Crangier, huusin jälleen: Crangier ja minä huusin niin selvällä äänellä, kuin tahtoisin herättää ruumiin, enkä minä kääntänyt silmiäni hänen kasvoistaan. Crangier. Hän ei liikahtanut.
Minne minä liikuinkaan, haparoiden, ojennellen sokkoisia sormiani, aina tulin kehään, jossa kohtasin sen, minkä sitten saavutin. Vaikka vielä väistyitkin, niinkuin haamu, niinkuin metsänneito, jota kuvittelin kuulevani, jonka vilahtavan viidakossa, vaikken koskaan saanutkaan nähdä, et milloinkaan kaikonnut minusta ulkopuolelle sen kehän, jossa oli liikuntapiirini.
Kahden kourani välissä minä sitä koetin pidellä niin hellästi kuin osasin. Mutta se vapisi ja läähätti pelosta; nokka ammollaan se tarkasteli ympärilleen ikäänkuin miettien pelastuskeinoa ja sitte taas teki ponnistuksen vapautuakseen. Silloin piti minun sen tilaa pienentää. Hädissään se nyt purikin minun sormiani, mutta heikosti puree pieni.
Minun oikein sormiani kutkuttaa, kun näen Viktorin istuvan tuossa noin joutilaana. Pane kätesi noin ikään, joudu, ja sitten: yks' kaks' yks' kaks' yks' kaks' ei, sinähän vasta olet kömpelö. Aletaanpa alusta, no yks' kaks' yks' ALMA. Minä en tosiaankaan käsitä, kuinka aikuiset ihmiset voivat olla tuommoisesta huvitetut.