Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksyttömämpi kultia kenties ei, mut viljemmät ilonpäivät.» Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempeä Hanna: »Missä on järkesi, mietitkös mitä haastelet, hupsu! Miksi ei vanhaakin vois lempiä, hellien hoitaa sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista?
Temppeliin astuvi nuorukaisjoukko, Astuvi impiä valkeissa vaatteis Kellojen kaikunas Ja urkujen huokaavas soitos; Ja läntinen myrsky käy. Kuva on korkea alttarin seinäs: Pilvissä väikkyy siel Ihmisen Poika Sankarin katsannol, Mut ihanast hymyvät huulens Ja otsansa kimmeltää.
Kiittämätön unhe Tuon vanhan tuttavuuden ennen nielköön, Kuin sääli saa sen ilmaista. Siis, pois! Kovempi korvani on pyynnöillenne Kuin voimalleni porttinne. Mut merkiks, Ett' olit ystäväni, ota tuo. Nyt loppu keskustelun on, Menenius. Tuo mies, Aufidius, Roomass' oli paras Mun ystäväni; mutta nyt sä näet AUFIDIUS. Olette aina kaltaisenne. 1 VAHTIMIES. No, herra, onko nimenne Menenius?
Oi, siihen kaksikymmentä on vuotta! Mut unohdin, miks takaisin sun kutsuin. ROMEO. Suo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat. JULIA. Sen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit, Muistellen, kuink' on seuras mulle armas. ROMEO. Ma ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit, Unohtain ett' on toinen mulla koti.
He kaikki huus: »Filip Argentin kimppuun!» Firenzeläinen vihan henki tuopa nyt omin hampain itsehensä kääntyi. Jätimme hänet, enempää en kerro. Mut korvaani nyt hätähuuto kohtas, ett' eespäin käänsin katseen vaanivaisen. Mun hyvä Mestarini lausui: »Poika, nyt lähestymme Diten kaupunkia, sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.»
PRINSESSA. Ohitse, ystävä, lie kulta-aika; mut uudelleen sen luopi jalous. Jos aatokseni sulle tunnustan: tuo kulta-aika, min niin kultaiseksi kuvailee meille runoilija, koskaan ei lie se ollut paremmin kuin nytkään. Ja jos se joskus oli, varmaankin se yhä palata voi samanlaisna.
Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa, ties, Loordiko, vai mikä lie! jos sadatkin tuo pelkoon saa, hän nahjus on, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, jos helyt, tähdet mitä lie, mies itsenäinen näkee nuo ja naurahtaa, jos mikä lie. Kuningas viittaa: valmis on parooni, kreivi, mikä lie! mut kunnonmiehen tekohon ei pysty hän, jos mikä lie.
Jään yksin ja sieluni sirpalehet taas vankaksi tammeks saan, min latvassa vuossadan hengettäret nyt soittavat soitintaan; mut pohjalta sieluni löydän mä sen, mitä muualta turhaan hain: elon-aate ja hengetär kaikkeuden oli kätkössä rinnassain.
MAUNO. Mun poikani, mi hetki verraton! PAULI. Täss' on mun sotatoverini, Tyko. MAUNO. No terve tultuasi! Etkö näe Sä isääs tuossa? Oi! mä hänet näen, Mut hän kenties ei tunne poikaansa. Kas niin, kas niin; Ei enempää, jo kylliksi on tehty. PAULI. Mun herrani, nyt ootte kova isä. MARKUS. Ain' erillämme, Ei keskenämme yhtään tekemistä.
Näin lausuvi, kullat hohtaa, Ja immyt tuo punattaa, Ja hän rientävi luo, kädellänsä Sen poskea koskettaa. Mut polttava liekki lensi Ukon silmähän raukeesen, Ja hän nousi ja leimuvan katseen Hän viskasi vieraasen. "Pois, röyhkeä!" niin hän huusi Tuen ottaen sauvastaan, "Pois, röyhkeä! pois kätes riettaat! Impi olkohon rauhassaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät