Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
RICHARD. Upotkoon sinne, vedet hänen päälleen? Se valkomaksa luopio mit' aikoo? STANLEY. En tiedä, suuri valtias, mut arvaan. RICHARD. No, mitä arvaat? STANLEY. Että kiihtämänä Dorsetin, Mortonin ja Buckinghamin Hän tulee Englantiin ja kruunun vaatii. RICHARD. Kuin? Onko istuin tyhjä? Miekka jouten Kuningas kuollut? Valtakunta päätön? Muit' eloss' onko Yorkeja kuin minä?
sen vastakehää kiertäväinen, jätti jo Ganges-virran, kerallansa Vaaka, min pudottaa se kädestään, kun voittaa; niin että siinä, missä olin, posket Auroran armaan punavalkeuiset jo kellahtui, kuin ollut ois hän vanha. Me vielä seistiin merenrantamalla kuin miehet, jotka askeltansa miettii, kun mieli vaeltaa, mut ruumis seisoo.
TAIMO (Itsekseen). Hitto periköön! En viisaan tavalla nyt puhunut. Mut lausettani koen korjata. (
Mut helma Hyvyyden äärettömän on niin laaja, siin' että lepää, ken vain siihen turvaa. Jos tään ois oivaltanut Luojan armon Cosenzan paimen, jonka kimppuhuni kiihdytti Klemens, silloin oisi vieläi mun maiset luuni Beneventon luona, korvassa sillan, missä niitä suojais yhäti raskaan kivikummun kuorma.
"Mut ennen kuin mä sulle Kaikk' kostan konnantyös, Sä turkkis anna mulle, Se hyv' on talviyöss'." Hän turkin hältä riisti Ja yllens puki sen. Se oli pulska, siisti, Mut turmiollinen. Sill' urhot innossansa Jo vainoo uhriaan: "Tuoll' on hän, turkistansa Hän kyllä tunnetaan." Ja käsivarret tuimat Aseita heiluttaa, Ja sivallukset huimat Miest' uhkaa uhkeaa.
Hyttyisen hyrryn, suhinan myös tuulen, Ja pikku linnun vienon viserryksen!" Ja rampa ukko riemuisena juoksi Ikäänkuin terve, reipas nuorukainen, Hän eukon kaulaan kiepsahti nyt vainen, Pyöritti häntä kovin huvin vuoksi. Mut heidät kaikki kummastukseen saiki Nyt mykkä poika, kuin se selvin kielin Jo lauluun yhtyi innoll' ilomielin: "Jumalan kiitos, hält' on apu kaikki!"
Hän stenofonihin mietteissään nyt kääntyi, sai sieltä uutisen tään, sanat: »Kummitus toimistossa!» No jaa, mut parempi otsake! Halloo, jaa jajaa, ei »toimistossa», ei niin, ei niin, me panemme: »Kummitus hunningolla.» Voi ottaa sen pikku-uutisiin! EL
Hän lämpöä metsistä maahamme tuo, Hän kosteutta kentille runsaasti suo Ja kummukot ruoholla peittää. Nyt kentältä tältä me poistumme pois, Pois kauemmas metsihin maamme, Jos paha tai hyvä tääll' elämä ois, Sen vihdoin kuulla me saamme. Mut voima jos täällä ja valokin lie, Mi Jumalan totuuden perille vie, Niin seisovi Suomen maamme! Kuvastinkuvia. Huone. On ilta ja kaksi kynttilää palaa pöydällä.
Mut turhaa ompi viisaus maailman, Kai seurakunt' on kuullut varmahan: On Amerikkaan mennyt Andersson Ja Fiia Bergman mukanansa on!» Voi synnin hätää, tuskia, On murheen laakso tämä maailma! Hyvät ja jalot. En tahdo olla hyvä, en olla jalokaan! Kas jalot, hyvät itse he laittaa patsaitaan, Ne nostaa pylvähille ja valoon kauniimpaan Ja omat mainetyönsä myös niihin uurretaan.
Semmoinen täysi luode nyt on meillä; Jos emme virtaa tarkkaa nyt ja seuraa, Niin hukkuu laivamme ja tavaramme. CASSIUS. No, tehdään niinkuin tahdot; matkaan siis! Philippin luona heitä kohdatkaamme. BRUTUS. Yö synkkä kesken puhett' yltää meidät; Veronsa luonto vaatii; suodaan sille Lepoa hiukan nyt, mut niukast' aivan. Viel' onko puhumista? CASSIUS. Ei; hyv' yötä! Varahin pystyyn siis ja matkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät