Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Mut nimittämäs alkuaineet ynnä muu kaikki myös, mi niistä muodostuvi, vain luodun voiman ovat voitteloita. Tähdissä taivaan, jotka niitä kiertää, ne kaikk' on luodut, niiden aine luotu kuin myöskin voima, niitä muodostava. Jokainen eläin sekä kasvi elon saa ainesvoimasta, min sille säteet ja kiertoliike tähtein pyhäin kantaa.
Jo hiljaa varrotahan Hän mitä laulelee, Nyt tarkkaan kuunnellahan Hän mitä laulelee. »Siis tuomitkaa Bretagne, Provence Ja Ranska velkansa, Häll' oli kyllä »gaye science», Mut möi sen kullasta. Ja laulunsa hän palkasta Möi valheen käytäntöön, Siis tuomitkaatte armotta Guilbert du Mont de Meune! Soi lauluns' ylväs nuorena, Ei siipisatoinen, Hän kasvoi miessä uljaana Ja lauloi riemuiten.
Ma maailmassa tuskan äärettömän ja vuorella, min sulokukkulalta mun tänne nosti silmät Naisen kauniit, valosta valoon sitten halki Taivaan oon kuullut moista, joka, jos sen kerron, monelle maistuva on katkeralta; mut jos ma pelkään totta tuoda julki, epäilen, saanko elää niiden kesken, oleva joille on tää aika vanha.»
Aikamme kehnous käynyt meihin on; pyrimme taistelutta voittohon, lepäämään tekemättä arkityötä, vaikk' *kamppaillen ois uhmattava yötä*. Mut sairaasti ei. Ei, vaan voimalla. Veenpaisumus meit' ei voi rangaista; se muisto, jonka elämäämme viemme, säteilee synkeydestä taivahan kuin sateenkaari yli maisen tiemme, liittomme merkki kera Jumalan. Se velvoituksen tiellä sulle hohtaa
Kenraali kun uhkan on kuullut, taaks' suorana astahtaa; mut ei suutu hän, kuin ois luullut: miest' ääneti tarkastaa. Ja kun katsovi, suoremmaksi vars' sorja se suoristuu; ja hän vait on, ja kirkkaammaksi yhä katsanto kirkastuu. "Mies, kuules", huusi hän, "mistä sait moisen sä miehuuden? se on ajoist' entisistä, sikes keskellä hurmetten."
Koti meill' ikikirkas ja korkea lie, mut yöhön on ympäri kaihomme tie, me tahdomme valkaista autiot aavat ja nähdä, ne kuink' elon kauneuden saavat. siks syöksymme pilvien pimeyteen, läpi säikymme seesteen ja ilman ja veen, ne loihdimme kaariksi kimmeltäviksi, jumal-ihmeiksi, taivaiden imantehiksi.
Tulivat huutain: »Sielu oi, mi samoot jäsenin syntymässä saaduin tietä autuuden, askelias hiljentäös! Ja katso, tokko meistä tunnet jonkun, hänestä että viedä viestin voisit! Mut miksi menet? Miks et seisahdukaan? Me kaikki oomme murhan kautta kuolleet ja olleet syntisiä viime hetkeen; silmämme silloin valo taivaan aukas,
Se leikki ei vaarallista ole ensinkään, mut onhan se välttämätöntä nyt. Suu supussa liikehtivät jalot herrat, ja ranteet pyörii. Pian kuitenkin tarttuvat taasen he karitsan silkkinauhaan. Taas sovussa taluttavat. Kas kolme daamia somaa on esihin purjehtinut kuin joutsenet valkeat. Kavaljeerit he kumartavat ja painavat sydäntänsä ja käyvät niin hempehiks.
Mut väistynehet ei tieltä akhaijit, vaan häränvuotaisin he nyt muuria varjeli kilvin, kimppuun-ryntääjää kivin iskeä koitti ja keihäin.
Muut kaikki multa he kysyy näin Niin tuttavat mun kuin ystäväin Mut yksin hän, syy kaiken tään, Ei huomaa muutosta ensinkään. SEN JO TIED
Päivän Sana
Muut Etsivät