United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ei Provence, mi häntä vastaan oli, nyt siitä nauti; näät se väärään kulkee, ken toisen onnen turmionaan pitää. Tytärtä neljä kuningattariksi Raimondo Berlinghieri naitti, tämän sai aikaan Romeo, mies vieras, halpa. Sai hänet pyytämähän sanat kateet tiliä sitten tuolta vanhurskaalta, mi kymmenestä kaksitoista antoi.
Jonkun ajan kuluttua onnistui hänen omistaa myöskin Provence. Viime ikävuosina kiusasi Ludvigia kalvaava levottomuus ja kuolemanpelko. Kuninkaan luvatta ei uskaltanut kukaan, eivätpä edes hänen omat lapsensakaan käydä linnassa; kuka hyvänsä nähtiin niillä seuduin aikaisin aamusilla tai myöhään illalla, kaikki ne armotta ammuttiin.
Mitä ma puhunut oon Pietarista, suur-nenäistä myös koskee kumppaliaan, min vuoks Provence, Apuliakin itkee. Niin paljon pahemp' oli juurta vesa kuin paremp' olla voi Constanzan miesi Beatricen sekä Margaretan miestä. Englannin Henrik, tavoiltansa karu, te nähkää myös, hän tuolla yksin istuu; paremmat hälle vesat versoi puusta.
Mitä ma puhunut oon Pietarista, suur-nenäistä myös koskee kumppaliaan, min vuoks Provence, Apuliakin itkee. Niin paljon pahemp' oli juurta vesa kuin paremp' olla voi Constanzan miesi Beatricen sekä Margaretan miestä. Englannin Henrik, tavoiltansa karu, te nähkää myös, hän tuolla yksin istuu; paremmat hälle vesat versoi puusta.
Mut ei Provence, mi häntä vastaan oli, nyt siitä nauti; näät se väärään kulkee, ken toisen onnen turmionaan pitää. Tytärtä neljä kuningattariksi Raimondo Berlinghieri naitti, tämän sai aikaan Romeo, mies vieras, halpa. Sai hänet pyytämähän sanat kateet tiliä sitten tuolta vanhurskaalta, mi kymmenestä kaksitoista antoi.
"Mut harmista ken kalvistuu, Ei puhkee säveliin; Vait kiukuissaan on ylväs suu, Jää huulet tiukkaan kiin! Se mieltä polttaa, pakottaa Ja rintaa painaa vain: Te muut, te laulut laulakaa, Ma isken harmissain. "Provence jos tajuis häpyään, Kenties tää kannel sois; Jos uljain päin ois yksikään, Taas aika laulaa ois.
"Tääll' laaksojen suojassa väikkyi tää sorja Provence, Ja kevään hehkuhun puhkes la gaye science. Tääll' luona meren vienon ja vihreän vuoren Se riemussa, innossa sykki syän kansan nuoren. "Sa katsos, sankari, työtäs! on poltettu, ryöstetty maa! Ei päivän paahdetta vastaan pääs siimestä saa. On orjan arkuus mykkä tai kuolon yötä, Ja jos maassa on rauha, se tullut on korppein myötä.