Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Ei vihollisna tilaisuutta hällä Valoja lemmitylleen kuiskaamaan; Ja keinot vielä huonommat on tällä Tavata kaivattua armastaan. Mut lempi voiman, aika keinot suo, Suurimpaan tuskaan suurint' ihaa tuo. TOINEN N
VIOLA. Mitä tietää tämä? HERTTUA. Milloinka tänne kaupunkiin hän saapui? ANTONIO. Tänäpä, herra; kolmeen kuukauteen Erossa emme hetkeäkään olleet, Vaan seurass' yöt ja päivät keskenämme. HERTTUA. Kreivitär! Päällä maan nyt taivas astuu! Mut sinä houraat, mies: tää nuorukainen Mua palvellut on kuukausia kolme. Vaan toiste siitä. Viekää hänet syrjään.
He, tänne, hyvät herrat, Ja käsi miekalleni taas: ett'ette Te koskaan kerro, mitä kuulitten, Tuon miekan kautta vannokaatte. HAMLET. Niin oikein, vanha myyrä! Joutuun kaivat. Sep' oiva vallinluoja! Vielä kerran. HORATIO. Nimessä taivaan, outoa ja kummaa! HAMLET. No, sano tervetulleeks outo vieras! Horatio, taivaassa ja maass' on paljoa, Jot' ei sun järkioppis uneksikaan. Mut tulkaa.
Me kuljimme vaunuissa kahden Yön seljässä pimein päin; Ja armaasti vierisi aika Kuin lasten leikkiväin. Mut annas aamu kun koitti, Niin väliimme lempo ties Kuin kömpinynnä on Amor, Tuo sokea matkamies. Kun kerran tulet vaimoksein, Niin hätäkös sun olla, Sull' aikas ilonhyörinää On, niinkuin korennolla.
Keskeyttäen ja toiseen asiaan siirtyen. Mut, Lind, mik' on sun?
Ma häntä seurataksein maailmasta jo nuorna luovuin, otin hunnun pyhän, sitouduin hänen sisarkuntahansa. Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyvään, mun ryösti luostarista lempeästä; eloni muuttunehen Luoja tuntee. Ja hohde toinen tää, min oikealla minusta näät ja joka säteilevi valolla kaikella tään taivas-piirin,
kultainen oli, hopeainen toinen. Nyt ensin valkeaa hän koetti lukkoon ja sitten keltaista, näin pyynnön täyttäin Hän meille: »Jos vain toinen avain pettää eik' oikein käänny reiässänsä, silloin tää portti pysyy pyytävälle kiinni. On toinen kalliimpi, mut toinen vaatii älyä, taitoa taas käyttäjältään, näät siitä riippuu, tokko pulma aukee. Ne Pietarilta sain.
Hän taistelee, sen tiedän, voittaakin, Ja ehkä kuolee henkens' uhraten Edestä uskomme ja kuninkaan, Mut unhottanut on hän synnyinmaan. Miks itseään ei sille säästää vois? Unohda lapsi huolivirtes pois! Mun sydäntäni särkee, karvastaa, Sanomat iski sieluun syvimpään, Vereni riehuu, suonet repeää! Ah! Olisko nyt tässä viholliset, Ne surman ruoat, Tuonen tulitönkät! He nielkööt liekkiväistä kirousta!
LADY MACBETH. Mun käten' On samankarvaiset kuin sun, mut sydän Noin vaalas mua hävettäis. (Kolkutusta.) Tuo kolke Eteläportin' on. Pois kamariimme! Pisara vettä pois tän synnin huuhtoo; Kuin kevyt on se sitten! Sinust' uljuus On luopunut. (Kolkutusta.) Haa! kuules, taasen kolke! Yöpuku ylles, ett'ei kutsuttaissa Havaittais meidän valvoneen.
Mut runoratsuin kuitenkin On kulku kaikkein hupaisin: Sen kaviot on kultaa, Sen turpa tuiskuu tulta, Sen karvat kipunoivat, Sen silmät salamoivat, Ja siivet sill' on oivat, Ja lento sill' on verraton, Fantasia sen nimi on. Tuo vapaa hengen tuoma On Luojan mulle luoma, Se tulee, kun sen aika saa, Ja lähtee, konsa haluaa, En tiedä kusta, kunne.
Päivän Sana
Muut Etsivät