United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
PURMO. Jo sanoinkin lähtiessä: Väinö on kovaksi tehty, Ammut, ammut nuoli ei pysty. NUORI JOUKO. Tuon uskotko? Vielä ammun Kohti koiran purtavata. Toiste näytän! SORMO. Näytä, näytä! Mut jos nuoles ei osuisi? Kun otus on oiva, kallis, Ampuja on intoisampi, Kuume hillitön kädessä Se se vie vinohon nuolen. NUORI JOUKO. Eipä lempo vie vinohon. Toiste näytän!
Mut miksi sä kuitenkin läksit pois? METS
Luvan saatuaan sanoi poika hymyillen veitikkamaisesti: "mikäs se on: ei siin' ole hinku, vaan kumminkin se vinkuu, kyllä sill' on kaulaa, mut suutta se laulaa, sen kaula on käyrä, ja kielet siinä kiinni?" Kaikki rupesivat miettimään pojan ongelmaa ja viimein sanoi Sikke-muori: "sitä et sinä toki tiedä itsekään".
1 YLIMYS. Siihen aina aikaa. APEMANTUS. Mut sinulla, sen vietävä, ei koskaan. 2 YLIMYS. Timonin juhlaanko sa menet? APEMANTUS. Menen Näkemään, kuinka ruoka täyttää konnat Ja viini kiihtää narrit. 2 YLIMYS. Hyvästi, hyvästi! APEMANTUS. Sin' olet narri, Kun kahdesti tuon hyvästisi matkit. 2 YLIMYS. Miksi niin, Apemantus?
Siks syöksyimme kuin sinivirtaisi vyöt, siks seisoimme kuin valon vahdit, siks tulta ne tuprusi pohjolan yöt, soi mielten ja miekkojen tahdit, mut Sulta me tahtomme, tarmomme haimme, Sult' yksin me voimamme, voittomme saimme, Sun hangistas nous unet, urhojen työt, nous taattojen, maammojen mahdit.
Mut kunpa rikas kuuli tän, Niin heltyen näin lausui hän: »Uskollisuutt' ei voita vain Ei kullat maailmain». Ja lausui vielä lisäksi: »Nyt tulen teille hyväksi, Nyt teille kultaa, ruokaa suon Vaan Mustin tähden tuon». Ja koissakos nyt riemuitaan, Ja Musti möris iloissaan; Ja nyt on Musti päättänyt, Ja satu loppui nyt. Lukemisia lapsille III, 1875. F.M. Franzén.
Kovasta köyhyydestä meit' auta aina sä, mut sydämemme estä myös ylpeydestä, ett' antimistas emme kerskaisi milloinkaan, vaan nöyrä sydämemme sua yksin kiittäis vaan. Laivapoika.
Sen unissaan näki äiti, Ois nähnyt muutakin kai, Mut valveille uinuksista Hänet koirain haukunta sai. Nyt siinä pitkällänsä On poika, ja kuollut on; Mut aamun hehkein hohde Luo posket ruskohon. Kädet ristihin äiti laski, Tuns oudoksi oltavan; Hän hymis hartain mielin: "Oi, kiitos Maarian!" Almansor.
Kastui hurmehesta Pohjan hanget, miehien ja poikain hurmehesta, koska käytiin Suomen suuri sota, tehtiin vapauden veritouko, Suomen vapauden suuri kylvö. Kauan oli viipynytkin kevät, vuosisadan pitkän talven ajan, orjuuden ja alennuksen ajan viipynyt, mut vuotettuna aina, ikävöitynä ja vuotettuna.
Mut ken oot sa, mi kalliolta kurkit kentiesi vitkastellen käydä kuiluun, min sulle määränneet on syysi omat?» Oppaani lausui: »Kuljeta ei kuolo, ei rikos häntä vielä kiusan paikkaan, vaan minä, vainaa, häntä tänne alas piiristä piiriin helvetin nyt johdan, hän että täyden saisi tiedon; totta on tämä niinkuin että sulle puhun.»