Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
1 YLIMYS. Ei toki yli hänen ansionsa; Kutistan pikemmin kuin venytän Arvonsa mittaa. 2 YLIMYS. Nimi? Sukuperä? 1 YLIMYS. En tunne juuriaan. Mut isä oli Sicilius, joka kunnialla soti Cassibelanin kanssa Roomaa vastaan. Tenantiukselt' arvonsa hän sai, Jot' urhokkaasti palveli ja taidoin; Sai siitä liikanimen Leonatus.
Meidänkin, kovaa kokeneitten soturien, teräs-haarniskoitut sydämmemme heltyivät tätä kurjuutta nähdessä, olivatpa he sitten onnettomat vaikka Mahomedejä, niinkuin olivatkin, ja väkisinkin johtui mieleemme mainion runoiliamme Runebergin sanat, kun hän lausuu: "Eloa kosto tarkoittaa, Mut' hauta kaikki sovittaa".
Totisen uskon, suoran sydämen hänessä huomaat ensi katsannolla, ja hyv' on olla sun, niin rauhainen kuin alla oman kotikatoksen ja oman isän turvissa on olla. Yht' älä nimeä sä lausu vaan, se muistost' ikipäiviks haihtukahan: hän valmis kaikkea on kuulemaan, mut Viaporia jos mainitaan, on rauha poissa, myrsky valloillahan.
On oikein, kun Bagnacaval ei heelmöi, mut väärin, että Castrocaro, Conio lukua lisää moisten ruhtinaiden. Pagani-heimo, kun sen poiss' on Piru, on hyvin hallitseva, vaan ei koskaan niin, että siitä muisto kirkas jäisi. Oi, Ugolin de' Fantoli! On varma nimesi, odottaa kun tarvis ketään ei ole perijääs, ei pimentäjääs.
CLEOPATRA. Niin kyllä, niin: Antonius yksin saattoi Antonion voittaa; mut voi kuitenkin! ANTONIUS. Egyptitär, ma kuolen, kuolen! Hetken Vain tässä kalmaa viivyttelen, kunnes Viimeisen tuhansista suuteloista Huulilles painan. CLEOPATRA. Min' en tohdi, armas. Suo anteeks, rakkahani, min' en tohdi; Tapaavat mun. Tuo onnirikas Caesar Ei voittosaatollensa koristusta Minusta saa.
Niinkuin lintu, pyssyn pamahduksen kuullen äkkiä ja luodin lennon, säikkyy, vavahtavi, siiven nostaa, niinpä rahilt' oven äännähtäissä säikkyi nuorikko; mut riemuks suli hirmunsa, kun vanhuksen hän keksi. Vastaan juoksi, käteen tarttui, posket kyynelissä kylpi. »Terve», lausui, »terve, taatto vanha, kallis tullut tuskan vierahaksi.
En tiedä, ehkä nähnyt unta lien, vain yksin vaeltanut maailmalla, kuin käyn nyt kujaa tämän korpitien ma haaveksien miellä hallaisalla; mut sentään hautahain tuon tunnon vien: ei ollut olentos kuin syksyn kuudan, vaan olit kuin tuo musta kukka muudan.
Mut mulle näyttäytyi Beatrice kaunis, hymyileväinen niin, hän että multa jää niiden joukkoon, joit' ei muisti tapaa. Samalla silmäni taas saivat näön ja näin ma siirtyneeni korkeampaan autuuteen yksin kera vallattaren. Tajusin hyvin, että noussut olin, ma kiihkeästä tuikannasta tähden mi tavallista palavammin puunsi.
Suonissaan polte on, mut polttavampi, on tulen hehku hänen mielessään, ja tuska, taudin tuskaa ankarampi, syvältä hohtaa hänen silmistään. Hän hetkiä on lukemahan tarkka, hän kuultelee ja vartoo, silmä arka useesti kääntyy porstuahan päin.
Virkki, ja Hektor noin valan vannoi, valtikan nostain: "Kuulkoon Zeus valan tään, jylykorkea puoliso Heren! Kenkään muu ei Troian mies noit' orheja ohjaa, vaan niill' itsepä saat ain' uljastella, se usko!" Vannoi valheen noin, mut siitä Dolon yhä yltyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät