United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se tee mun tähteni, ja hänkin samoin, Jos isänsä on henki hälle rakas. MARCUS. Sen kyllä teen, ja heti palajan. TAMORA. Nyt menen toimittamaan asiasi Ja käskylääni otan mukaani. TITUS. Ei, Valtaus ja Murha jätä tänne, Takaisin muuten kutsun veljeni, Ja Lucius saa yksin koston täyttää. Mit' arvelette? Tänne jäättekö, Siks kuin käyn keisarille kertomaan, Kuink' aikomamme juonen suoritin?
Ja minä vaelsin ulos uusiin seutuihin, oudoille aloille, kuljin sinne, missä sanoivat Suomen aukenevan silmäin eteen ihanimmassa puvussaan, sinne, missä jylhää oli ja kolkkoa ... kaiken tuon näin, mutta rauhaa ei ollut missään. Sillä tapaa saavuin kerran syys-illalla myöhään erääsen kestikievariin pohjoisessa Satakunnassa. "Jäättekö yöksi?" kysyi kestikievari. "En jää." "Kiire mahtaa olla?"
Kaikista tytöistä paljon se tykkää, mut ottaa omaksi paraan. Jäättekö vielä niitylle? PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä, joka meni Tolvasen talolle. TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä on piimääkin! PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain: Turkka on Pietolassa isäntänä. TURKKA. No, niin kuin tahdotte.
"Niin oikein, minä tarkoitin oikeastaan sanoa: onko minulla toiveita ... toisin sanoen: vaarallisia kilpailijoita?" "Minä katson heti " "Elkää vaivautuko ehdinhän saada sitten sen tietää." "Kyllä minä sitten heti ilmoitan, kohta kun " "Kiitos." "Jäättekö tänne pitkäksi aikaa?" "Kuinka tarkoitatte? Se riippuu siitä, saanko paikan." "Minä tarkoitan jos saatte tai jollette saisi," minä sammallan.
Sanalla sanoen, me lähdimme kaikkien asian-omaisten meitä kaivatessa ja ihmetellessä ja jätimme paljon ihmisiä suruun jälkeemme. "Jäättekö pitkäksi aikaa tänne, Littimer?" kysyin minä, kun hän seisoi ja odotti, että vaunut lähtisivät. "Ei, Sir", vastasi hän; "arvattavasti ei aivan pitkäksi, Sir". "Hän tuskin saattaa sanoa sitä nyt", muistutti Steerforth huolimattomasti.
Hänen kasvonsa olivat laihat, mutta hyväntahtoiset; katse oli arka ja surullinen. "Tässä, äiti hyvä, on meidän naapurimme". Vanha rouva kohosi ja kumarsi minulle, päästämmättä käsistänsä paksua, langasta kudottua pussosta. "Milloinka olette tulleet näille maille?" kysäsi hän hiljaisella ja heikolla äänellä, räpytellen silmiänsä. "Vähän aikaa sitten". "Jäättekö kauaksi tänne?"
Jäättekö sitten ihan varmaan tänne koko kesäksi, Martha? kysyi Aili. Se olisi niin hauskaa. Me ompelisimme yhdessä päivät päätään. Malttaisittekohan? hymyili Martha. Kyllä, tietystikin. Paitsi en niinä aikoina, kun Ossi on täällä. Onko teidän sulhasenne nimi Ossi? On. Niin kyllähän muut sanovat häntä Oskariksi, mutta Ossi on minusta paljon somempi nimi. Eikös teistäkin? Kyllä.
Mutta hän tunsi, että hänen heikkoutensa olisi vahingoksi yhtä paljon tälle, kuin hänelle itselleenkin; tunsi silloin kadottavansa kaiken voiman hänen sydämensä ja ajatustapansa jalostuttamiseksi, jos hän nyt tukahuttaisi paremman tunteen itsessään; tunsi, ettei hän kauempaa voisi olla esikuvana lapsilleen, jos hän olisi heikompi kuin he, ja hän voitti vielä kerran itsensä, puristi nuorimmat lapset itseensä ja kysyi heiltä: Ja te, jäättekö te isän tykö, vai tuletteko minun kanssani?
Sitten sanoi hän: Luvatkaa minulle, että ennenkun lähdette, kutsutte kaikki työmiehet kokoon ja kehoitatte heitä olemaan minulle kaikessa yhtä kuuliaiset kuin he olisivat kuuliaiset teille itsellenne. Jäättekö silloin paikoillenne? Jään, teidän armonne. Hyvä. Minä lupaan sen.