Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
He säpsähtivät, Aili vetääntyi erilleen Ossista, jonka olkapäähän hän oli nojannut hehkuvaa poskeaan ja Ossi irroitti käsivartensa hänen vyötäisiltään. Aili kävi hämilleen, mutta Ossin otsaan ilmestyi ryppy ja Marthaa kohtasi tyytymätön katse. Mutta Martha ei siitä välittänyt. Neiti on hyvä ja tulee koettelemaan liiviä.
Ossi, kuinka sinä teeskentelet? Ei se ole ollenkaan tarpeellista. Neiti Rainio tietää kaikki.
Kahden kesken heidän nyt piti saada niitä katsella ja, kun Ossi vakuutti, ettei hän ollut lainkaan utelias tietämään heidän salaisuuksiaan, menivät he yliskammariin »viideksi minuutiksi», ja jättivät Ossin siksi aikaa itsekseen ryytimaahan. Martha oli silloin jo lopettanut työnsä. Hän huomasi ikkunasta tyttöjen poistumisen ja sydän alkoi takoa niin, että hän melkein kuuli sen lyönnit.
Alussa tekivät sitä niin hartaasti, etteivät malttaneet edes puhellakaan, mutta pian olivat voimat lopussa, ja silloin he huomasivat, ettei heillä mihinkään ollut kiirettä, ei oikeastaan tarvinnut soutaa ollenkaan, jos Ossi vaan hiljakseen meloi, niin pääsivät sen verran eteenpäin, kuin tarvitsikin. Kunhan saivat vaan olla siellä järvellä, ei heillä muuta tarkoitusta ollutkaan.
Ossi, hän huudahti ja riensi ovelle vastaan. Tervetuloa! Mutta Holm oli älynnyt, että vieras oli huoneessa. Hänen kasvonsa muuttuivat jäykiksi ja vieraiksi. Onko kauppaneuvos kotona? hän kysyi. Aili nauroi.
Ossi tarttui airoihin, hänen mielestään ei muu tullut kysymykseenkään, mutta tytöt olivat itsepäisiä, heidän täytyi saada istua rinnakkain kokassa ja soutaa toinen toisella airolla, toinen toisella. Ossi antoi viimein myöten, kun muu ei auttanut. Hän työnsi venheen ulos rannasta ja nyt alkoivat tytöt pienillä valkoisilla käsillään vetää airojaan, minkä jaksoivat.
Marthan ruumis saatiin ylös parin tunnin päästä ja toimitettiin heti pois paarihuoneeseen. Ailille ei siitä aijottu kertoa ollenkaan, mutta hän ei antanut heille rauhaa, ennenkuin sai sen tietää. Ja silloin hän puhkesi valtaavaan itkuun. Mutta Ossi joudutti hänen luokseen, otti hänet syliinsä, suuteli pois kyynelet hänen poskiltaan ja puhui hänelle helliä, rauhoittavia sanoja.
Ei hän niin tyhmä ole. Silloinhan ihmiset tietäisivät olla varuillaan. Ossi ehdotti, että he laulaisivat jotain. Siihen tytöt suostuivat ja pian kaikui kaunis sävel kuuleassa ilmassa kauvas ympäristöön: "Kesäisen illan kullasta Tuo joutsen tultuaan Joen lahelle laskihe Ja loihe laulamaan. Suloa Suomen lauloi hän, Kesiä Pohjolan, Kuin halki öisin aurinko Valaisee maailman."
Jos tietäisitte, Martha, kuinka hauskaa on olla kihloissa. Kuka teidän sulhasenne oikeastaan on? Koettakaa arvata. Ei se toki olekaan vaikeata, kun kerran tiedätte, että hänen nimensä on Ossi ja että hän on solakkavartaloinen, kaunis mies. Niitä on niin paljon solakkavartaloisia. Ja mistäpä minä heidän ristimänimiään olisin tuntemaan oppinut. No, mutta koettakaahan nyt kumminkin. Tohtori Evers?
Jäättekö sitten ihan varmaan tänne koko kesäksi, Martha? kysyi Aili. Se olisi niin hauskaa. Me ompelisimme yhdessä päivät päätään. Malttaisittekohan? hymyili Martha. Kyllä, tietystikin. Paitsi en niinä aikoina, kun Ossi on täällä. Onko teidän sulhasenne nimi Ossi? On. Niin kyllähän muut sanovat häntä Oskariksi, mutta Ossi on minusta paljon somempi nimi. Eikös teistäkin? Kyllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät