Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ohi kun siitä ruuhessaan meloi, ei malttanut olla maihin nousematta, tuli kaskea katsomaan. Onnesi linnun ampui, Panu, itseäsi uhkasi, virkkoi hän. Kuka ampui? Karin on nuoli. Karin nuoleksi oli sen Panukin tuntenut. Syyttä minua vainoo, turhaan tavoittelee ... ei minuun pysty. On onneni isompien varassa.
Sanoi kaunoinen Katerma: "Nyt taisi tuhomme tulla." Souti vaimo, vieri venho, meloi kaunoinen Katerma, tunki tulva purtosehen, huuti mies hädässä hengen: "Veli kuule velloasi! Pelastanet naisen nuoren, mie itse merehen mennen."
Kaksi veljeä hänellä oli, Mikke ja Nikke, toinen 9 ja toinen 11 vuoden vanha. Niilläkin oli monta nimeä. He olivat saaneet kankaasta tehdyn valkoisen veneen, joka oli kevyt kuin herneenpalko. Sitä kun sinisellä melalla meloi, niin se tanssi järvellä. Ajatelkaas, oikein tanssi järvellä! Eräänä päivänä saapui Mikke palkoveneineen kotia ulkomaamatkalta.
Ilma pimeni, jylhistyi, kylmeni kosteammaksi. Hinkki vaan meloi suoraan surman suuhun. Kaukana idän taivaan takana on suuri valtakunta, jonka laumat hallitsevat puoli maailmaa. Tämä valtakunta on rakentanut linnoituksen mereen ja pannut sotamiehensä sen valtaa vartioimaan. Mutta Hinkki soutaa vihellellen kohti kitaa.
Osaatteko tekin laulaa? kysyi neiti Hanna. Hän oli vuorostaan ruvennut soutamaan ja Henrik meloi. Kukas vielä osaa? kysyi Henrik. Ei, mutta osaatteko te? En minä niinkään, mutta veljeni Uuno hän laulaa jotenkin hyvin. Vai niin? Kuinkas, kertoihan se minulle laulaneensa täälläkin? sanoi Henrik. Jaa niin, se on totta, sanoi neiti Hanna hienosti punastuen.
»Hyvästi, hyvästi! Tule toistekin, sinä Koskenlaskija!» Hatut heiluivat, jotkut tytöt liehuttivat liinojaan. Nuorukainen seisoi yhä rantaanpäin kääntyneenä ja meloi hiljalleen takaperin lahdelle. Rannalla seisojain olisi tehnyt mieli huutaa hänelle ystävällisiä jäähyväissanoja, mutta kukaan ei saanut sanaakaan suustaan, vaan ainoastaan katsoi kalpeisiin kasvoihin.
Jopa päästiin viimeinkin lähtemään. Lassi meloi ja kokan puolella istuivat innostuneet toverit, jotka eivät tahtoneet katselemishalultaan muistaa, että laidan toisella puolen on vetelä vesi vaarana. Missä ne ovat ne suurten kalain huoneet? kysyi Viija. Ne ovat tuolla keskellä selkää syvässä, selitti Lassi. Vaan täällä on pienten kalain huone, lisäsi hän ja alkoi lappaa nuoraa ylös järvestä.
Usein pieni seurue astui johonkin gondoliin satamassa, jonka hyvin tunnemme, ja Atalarik meloi silloin omin käsin aluksen kappaleen matkaa merelle, johonkin pensaita kasvavista saarista, jotka olivat verraten lähellä lahden suulla. Mutta kotimatkalla nostettiin purppurapurje, ja auringon laskiessa mereltä puhaltava vieno tuuli keinutteli aluksen hiljakseen takaisin satamaan.
Kyllä olisi kuitenkin parasta, että tekisit. Ukko meloi pois. Marja nousi takaisin pihaan. Marja! kuului tuvasta. Marketta! Missä sinä olet? Tule! Tulehan jo, Marjueni!
Kun joskus tulin taloon ja pyysin puhutellakseni miestä osoittivat minua aina kyökkiin, jossa hän epäsiistinä meloi ja plutikoitsi, pyyhkeili astioita, oli vaimonsa huudolle kuuliainen ja juoksi kuin koira kun tämä vain piiskaansa heilutti.
Päivän Sana
Muut Etsivät