Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Oudot onnen kyyneleet nousivat väkisinkin pastorin silmiin, ja hän pyyhkäsi tuon tuostakin salaisesti kädellään silmäsopukoitaan, eikä herännyt unelmistaan, ennenkuin Aili salin nurkassa tirskahti nauraa hihittämään ja kysyi, tahtoiko pastori lainata nenäliinaa. Pastori tunsi syntistä halua sanoa sopimattomia sanoja Ailille, mutta hän hillitsi mielensä ja meni nopeasti omaan huoneeseensa.
Päivä! Terve tulleita. Esittää. Varatuomari Ahrén ylioppilas Karhi. Ailille. Minulla oli oikein ikävä sinua. Tänään annetaan Suomalaisessa teatterissa rouva Edgrenin mainio kappale "Todelliset naiset." Minä pyysin neiti Hiltusta kanssani sitä katsomaan, mutta hän pani ehdoksi, että jos te tulisitte myöskin, niin hän kyllä Voi äiti kulta! Mennään. Se riippuu siitä, millainen tuo kappale on.
Jopa te olette väärällä tolalla. Sen mukaan pitäisi johdonmukaisesti nuorille tytöille opettaa kaikki rumimmatkin asiat maailmassa. Luonnollisesti. Ailille. Mene nyt pukeutumaan, lapsukaiseni, pian on lähdettävä. Tule, Helli, sinä minun kanssani. No tuota voinhan minä Menkää te tytöt vaan rupattelemaan siellä rauhassa asianne. Me täällä väittelemme vähän vielä, koska Hymyilee.
Keskustelu käy alussa katkonaisesti ja pidätetysti. AILI. Etkö nyt sentään riisu päältäsi, äiti? Vastaushan voipi viipyä kauankin vielä, jos se ollenkaan tulee. Anna nyt ainakin hattusi ja puuhkasi. HANNA. Antaa ne Ailille. Ne nyt ehkä voin.
Marthan ruumis saatiin ylös parin tunnin päästä ja toimitettiin heti pois paarihuoneeseen. Ailille ei siitä aijottu kertoa ollenkaan, mutta hän ei antanut heille rauhaa, ennenkuin sai sen tietää. Ja silloin hän puhkesi valtaavaan itkuun. Mutta Ossi joudutti hänen luokseen, otti hänet syliinsä, suuteli pois kyynelet hänen poskiltaan ja puhui hänelle helliä, rauhoittavia sanoja.
Ja nuo tapaturmaan joutuneet olivat aina olleet Ailille tuiki tuntemattomia. Sen vuoksi ei se häneen niin kovin kauhistuttavaa vaikutusta tehnyt, kun hän siitä jäljestäpäin kuuli puhuttavan.
Eih! Onko hän nyt kaunis? Maisteri Kessler? Uh! Joka on niin jäykkä ja ikävä, etten tiedä toista. Ossi on kovasti vilkas ja iloinen. Jospa minä en häntä tunnekaan? Kyllä varmaan Sh! Aili pysähdytti kiikkutuolin ja kuunteli. Eiköhän tule ? Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi nuori komea herra vaaleassa kesäpuvussa. Se oli varatuomari Oskar Holm. Ailille kohosi puna aina ylös ohauksiin.
ROUVA LINDH. Enkö minä ehkä saa tarjota sinulle omaani? HANNA. Kiitos, Hilda! Mutta eihän minulla ole mitään paperia näytettävänä santarmeille, jos ne sitä vaativat. Sitä en ehdi saada mukaani. ROUVA LINDH. Edvard tietysti sähköttää siitä sinne suoraan. Hän ... hän kyllä pitää siitä huolen. HANNA. Niin, oikein, senhän tietysti täytyy käydä niin. Ailille ja Yrjölle.
Te olette tuoneet tänne ajatuksia, joita voisi kenties lausua julki ylioppilashuoneen ravintolassa tahi visti-pöydän ääressä, mutta Suuttuu. Tämä menee liian pitkälle. No mutta Ailille. Mene kamariisi, Aili! Tuimasti. Minäkö? Taistelee hetken, menee tulipunaisena oikealle.
Päivän Sana
Muut Etsivät