Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Sä niin huudat korkaillessa: Sielua ei ainehessa, Kaikk' on tomua; Hullu! astu lähtehellen, Katso muotoos, ujostellen Silmäs verhoa. Katso vanhan viisaan ohtaa, Katso totuus siinä hohtaa, Aikaa kirkastain. Katsos urhon ripsein alle, Josta voima maailmalle Säihkyy, laatii lain. Missä sulo, lempi loistaa?
Pilvistä, synkkää taivasta vasten saavat ihmiskohtalot asetteellista ylevyyttä ja herättävät saman tunnelman kuin harmaasta graniitista rakennettu kirkko, joka pilvistä taustaa vasten seisoen alkaa hohtaa auringon säteissä.
LEO. Sun satamas, sun temppelis, ja sinä olet mun epäjumalani. LIINA. Ja »sinä» sä sanoit, »sinä», ah voi! LEO. Niin sanoin, emmehän teitittele jumalaamme. LIINA. Mutta ah, ei korkeuden väljyydessä, vaan tomuisen maamme pahteessa häpee ja hohtaa sun jumalattares tässä. LEO. Ihanaisin Liina! LIINA. Vaiti, poika, vaiti! LEO. Sinä ihanaisin taivaan alla! LIINA. Minä narri!
Ma kuljinko tietäni nopeasti liian? Nyt vasta kun jalkani uupuu, ma katseesi kohtaan, minut onnesi saavuttaa. Ylt'ympäri soittoa, aaltoja vaan Mi ennen ol' raskasta, vaipui sinervään unhoon, nyt venheeni keinuvi jouten, Myrskyn ja retken oon unhoittanut! Hukkuivat toivo ja toiveet, nyt välkkyen sielu ja ulappa hohtaa. Seitsemäs yksinäisyys!
Jokaiselle valmistettu sija mieluinen on siellä, kenkään ei oo toisen tiellä, vieras, outo, siell' ei kukaan, kurjinkin saa tulla mukaan. Näen, kuulen: kulkee kaukotaivaan rantaa ihmisjoukot sankat, taajat, onnessansa suuret, laajat. Rauhan palmut valkeet hohtaa, päivä paistaa, hyvyys johtaa....
Jo palaa jälleen sun äitis' luo Hänt' ota hellähän hoivaas! Taas hälle lempesi täysi suo! Hän itkien kaipaavi voimaas. Ja jos vaan mökkiinsä astahdat, Kohoova katto on kohta. Ja laajaks seinät käy ahtahat; Kuin keisarin linna se hohtaa. Ja äitis vanhan ja vaivaisen Näet nuoreks nuortuvan taasen, Ja kruunun painavi kultaisen Hän otsaansa kirkkahasen.
Pois laguunin kirkasta pintaa Sua venho portille johtaa, Se silmää häikäisten hohtaa, Ja sen puhtaus viehtää rintaa. Sa sinne maihin halaat: Sa siellä tuskasi salaat! Ja jo unhon enkeli niin sinut kohtaa. Oi, rauhaa, min saari tarjoo, Oi, tyyntä, hiljaista suojaa! Ikisypressit seutua varjoo, Mut eivät tuulessa huojaa: Sä pääsit jo taistelusta, Mi saavuit polttavin vammoin!
Rakkauden, pyhän rakkauden, heidän oman ainoan uskontonsa hirveintä herjausta ja kieltämistä. Sen he kumpikin selvästi käsittivät. Mutta tuo musta messu oli tällä hetkellä liian suloista heille, että he kerran vauhtiin päästyään olisivat voineet siitä luopua ja sen lopettaa. Heidän poskensa olivat alkaneet hohtaa.
Kaikki hohtaa kullalle ja hopealle tuolla ylhäällä ja lattia on hienointa kiveä ja mosaikkia. Alttarin edessä kohoo jättiläissuuria marmoriveistoksia apostoleista, jotka yksinkertaiset kalamiehet eivät koskaan liene aavistaneet kerran tämmöisessäkin kunniassa täytyvänsä esiintyä. Heidän ympärillään on pilareita, jotka ovat tehdyt puhtaimmasta alabasterista, porfyyristä ja malakiitistä.
Ja sitten ... kevääntyy. Myöskin Sakris alkaa ikään kuin kummastellen huomata, että päivät pitenevät... Valo ei enää ole samea ja raukea ... vaan taivas hohtaa heikosti sinertävänä ... aivan kuin jokin vanha taivas, viime vuodesta tuttu...
Päivän Sana
Muut Etsivät