United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Immen poskusilla ruusut hohtaa, Ruusut raittiit, poi'an sydän sykkää, Immen hellän katseen kun hän kohtaa. Siks' ei luontoa nyt poika muista, Kannelt' ei sen kuulemahan jouda. Siksi onnellisna, hymyellen Katselee hän yhä, eikä souda. SYKI, SYKI, SYD
Mutta kun Taivahinen taas poistui, vaipui nuorukainen vaalenneena maahan ja neito kumartui hiljaa hänen puoleensa, vapautti suudelmalla hänen henkensä ja lensi sen kanssa ei enää Manalaan, vaan autuaitten asuntoihin, korkeampahan kotihin. Päivyen koi Laski jo, kullaten pilvet. Hehkuen hohtaa taivas, maa. Säihky-aallot, loistoisat liekit, Hattarain helke vapaa tää, Min lausutte, oi?
No saatte; se vaan pitää tietämän, Kotona olkaa kello seitsemän. Niin kyllä, kyllä! Siitä ilo nousi: Mustikkasaareen sievästi he sousi. Ah, kuinka maistoi kauniit mustikat! Ah, kuin he söivät, kuin he juoksivat! Mansikkasaareen tahdommeko soutaa? Se lähell' on. Ei, emme taida joutaa! Niin punaisna ne hohtaa, näethän, Eik' kello varmaan ole seitsemän.
Nyt on sieluni kuin sammunut hiillos, hetken se hohtaa, vaan jälleen se mustana häämöittää. Siksi en voi koskaan olla onnellinen. Rakastinhan minä sinua mutta en ollut sittenkään tyytyväinen. Olimme sentään hyvät ystävät, eikö niin? Hyviä ystäviä. Ja kuitenkin. Niin hyvästi nyt, olet ehkä iloinen, että pääset minusta. En sitä sure. Minä en pyydä mitään elämältä. Hyvästi sitte. Hyvästi.
Hänelläpä on niin punaiset posket ja huulet, että hän tosiaankin hohtaa kuin puolukka metsässä.» »Niinpä kyllä» vastasi Jaakko ja lisäsi ikäänkuin itseksensä, mutta kuitenkin niin ääntevästi, että Mikko sen kuuli: »Soisinpa hänen vähemmin hohtavan, ettei pistäisi kaikkien vanhojen leskirusthollarien silmiin. En voi enää olla onnellinen.» »No mitäpä nyt tuumaat älä vain ole mustasukkainen!
Vielä joi hän monta muuta maljaa, joita hän ei erikoisesti perustellut, mutta jotka siitä huolimatta eivät olleet, ainakaan häneen itseensä nähden, tekemättä vaikutustaan. Hänen poskensa alkoivat hohtaa aina enemmän, hänen kielensä kangertaa ja hänen silmäluomensa käydä yhä raskaammiksi.
Ylähällä pilven reunall' on linna kuulakas, Ja immyt kaunokainen sen linnan valtias Ken oivaltaa mikä suurin on voima maallinen, Saa valtakunnan kaiken ja morsioks impyen. Ja arvot, vallat rientää, sanat valtian kuultuaan, Ja mahtavat, rikkaat hohtaa hopeassahan, kullassaan, Ja kulkee nuoret, vanhat ja viisahat tieteissään, Mut vastaust' ongelmoiseen ei arvaja yksikään.
Grotte on tullut maailmanmahdiksi. Istuimeltaan kirjatulta Frode hohtaa kullassansa, Symbaalit ja huilut soi, Pylvässalit huminoi, Siellä hän sallii katsoansa, Poikaverta kun vilvakkaa, Grotten kullan ostamaa, Ilakoi.
Yösoihtu sammuta! Auringon nousuun kääntyen. Hän nousee Eufratista Kuin vuoteheltaan Tyyron ruhtinatar, Ja helmet hohtaa hänen purppurastaan. Hän yksin hallitsee maan valtakunnat, Elämä vuotaa hänen kasvoistaan, Kuin öljyn runsaus se siunaa maan, Kuin viinin runsaus se virvoittaa, Siit' aallot iloitsee ja herää maa, Myös taivaan tuulet tuntuu heräävän.