Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Sinimetsiin vien sinut, kulta, missä Elo innon saa sekä uutta voimaa, Sydän suurentuu, ja on jäävä unhoon Ihmisten pienuus. Sulo siimeksen ma jo siellä tiedän, Jota takaa vuor kuni templi suojaa; Punaruskossaan kiviseinä hohtaa Siintohon taivaan. Ikihongat siell' yli pääsi huojuu, Kahapuolen näät salon ylhän, tyynen, Mut on eessäs veet sekä rannan puhdas Helkkyvä hieta.
Sitten seurasivat vuosi vuodelta muut uudistukset: koulu, kappeli, uusi silta y.m. Mahdoton on sanoa, mikä oli sisin syy näihin parannuksiin, jotka antoivat uutta hohdetta Vångan tehtaan jo ennestään loistavalle maineelle: rakkausko ja huoli kansan tarpeista, vaiko ylpeys, joka aina tahtoo kaikessa hohtaa ylinnä. Varmaa on, että työväki piti Bengtistä.
Vuorilla viini- Viljelys uhkee; Marjoja hohtaa, Paisuvi, puhkee: Virtana kohta Viiniä hyrskii, Pitkin rubiini- Väyliä tyrskii. Siintävät salot Kalvossa päilyy, Taivahan valot Veen yli häilyy. Virrasta varttuu Järviä, jotka Matkalla salaa Saaria halaa. Taivahan lasten Riemuisa lauma Päivyttä vasten Ui ylähällen Siukuvin siivin, Kunnes se jällen, Kuin tuli-sauma, Laskien, kaartaa Vehmasta saarta.
Valon säteet lankeevat suorastaan meidän päällemme. Ei mikään kuningas ole voimallinen kyllä katkaisemaan noita teräviä, suoria, nopeita säteitä. Mutta lämmin hohtaa meille joka taholta. Näin tulee uskon, niinkuin valonkin, aina olla suora ja taipumaton; mutta rakkauden pitäisi, niinkuin lämpimän, hohtaa joka taholta ja nöyrästi mukaantua kaikkien tarvetta myöten."
Hänen poskensa hehkuvat ja uskollisista kauniista silmistään hohtaa sankarillinen loiste, kun hän nousee ylös niitä rappusia, jotka vievät ylioppilaan huoneeseen.
Lauhan tulet ovat sammuneet, mutta pohjonen palaa ja valkoisella lumella hohtaa taivaan loiste. Mikä varjo tuolla lentää aukealla keitaalla? Se lähenee. Se on Lyyli, Pohjan neiti, hirveä ajamassa. Hän tulee lennossa Lauhasta tappotanterelle; ja juoksijan sorkat tuskin koskevat maata. Kankaan harjulle päästyänsä hirvi kompastuu ja kaatuu; se on viimeisen juoksunsa juossut.
Ja eessä on pimeys loppumaton, En pelkää, on valoisa matkani pää Ja Jeesus mun purttani johtaa, Jo kaukana kauniisti hohtaa Mun kotini kirkas en matkalle jää! Söderlingskan ajatukset olivat taas kulkeneet omia teitään.
Ja astu pohjan äärihin: laelta tuiman tunturin maa yhtä armas hohtaa; ja astu rantaa aukeaa sa Pohjanlahden huuhtomaa: yks Suomi silmääs kohtaa ja rintas lempeen liikuttaa. Mut aavistatko, minne vie tää miete, mistä kyynel lie, mi herkkyy alta luomen, ja miksi mieltä herättää niin ihanaa, niin itkevää minussa tämä huomen? On viides heinäkuuta tää.
Mutta koko tuo toinen kirja on minulle niinkuin häikäisevä sumu ilman aurinkoa, kuuta ja tähtiä, ilman taivasta, maata, merta taikka muuta varmaan tunnettavaa kaikkialta hohtaa yhtäläinen kirkkaus, joka on Jumala; tuo Ainoa, joka on kaikki ikäänkuin joku hyvyyden meri, johon meidän tulee jollain salaisella tavalla uppoontua.
Ulkopuolellaan hohtaa se ruskean pohjan päälle pantua kultaa ja hopeaa, siihen on istutettu monivärisiä kilpiä, ja kaaret ja pylväät päättyvät taitteissaan ja yhtymäpaikoissaan vartalo- ja rintakuviin, joiden merkitystä ei kuitenkaan voi oitis käsittää, eikä ole aikaa tarkempaan tutkimukseen, niin hauskaa kuin se voisikin olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät