Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Mut kun me tuossa Kannella vaaruvalla astelimme, Livahti Gloster, näet, ja veti minut, Kun aioin häntä auttaa, kannelt' alas Kuohaaviin valtameren aaltoihin. Oi, mikä tuska oli veteen kuolla! Tuo häijy aallon kohu korvissani! Nuo surman hirmunäyt silmissäni!
Minne mielii, pursi mennä saapi. Suven sulous, järven tyyni rauha Noinko lumota voi poi'an mieltä? Ihastuksissaanko, unelmoiden Kuunteleepi luonnon kaunokieltä? Eipäs! Luontoa ei poika muista. Kannelt' ei sen kuulemahan jouda. Purress' istuu, näät, myös hertas impi: Häntä poika katsoo, eikä souda. Häntä katsoo silmin säihkyväisin.
Immen poskusilla ruusut hohtaa, Ruusut raittiit, poi'an sydän sykkää, Immen hellän katseen kun hän kohtaa. Siks' ei luontoa nyt poika muista, Kannelt' ei sen kuulemahan jouda. Siksi onnellisna, hymyellen Katselee hän yhä, eikä souda. SYKI, SYKI, SYD
Virkki, ja kiivaammin väki riensi akhaijien kimppuun. Peitsien sinkoavain ei tuiskua kestänyt Aias, vaan vähän väistyi tieltä, jo vartoen kuoloa varmaa, keulan kannelt' ohjaajan jaluspuulle, ja siinä vanhaan turvatkaa urovoimaan, miehinä seiskaa!
Väistyi ... keulan kannelt' ohjaajan jaluspuulle: alkutekstissä Aiaan sanotaan väistyneen seitsemän jalan pituiselle jaluslaudalle, ja tätä on selitetty kohokkeeksi, jolla perämies melaa hallitessaan saattoi liikkua laivan toiselta laidalta toiselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät