Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Yöhyt jylhä ilma kylmä... Kova myrskyn raivo Etkö sääli, kuollo julma, Tuki Tuonen kaivo! Kiihtyvät vain myrskytuulet: Tuhansia hukkuu Kylmenevät valjut huulet: Majakkamies nukkuu! Mutta kirkas ikivalo Väikkyy taivahalla: Rakkauden pyhä palo Sammumattomalla Loistollansa valaiseepi Tietä kuolevaisten: Herran korva kuunteleepi
Minne mielii, pursi mennä saapi. Suven sulous, järven tyyni rauha Noinko lumota voi poi'an mieltä? Ihastuksissaanko, unelmoiden Kuunteleepi luonnon kaunokieltä? Eipäs! Luontoa ei poika muista. Kannelt' ei sen kuulemahan jouda. Purress' istuu, näät, myös hertas impi: Häntä poika katsoo, eikä souda. Häntä katsoo silmin säihkyväisin.
Kun nyt Matti kuunteleepi Kansan kauppoja ukolta, Mieli painuvi pahaksi Suuresta Savon suvusta, Kun on syntynnä säkissä, Karsinassa kasvanunna, Monen taipaleen takana, Kosken varsilla kovilla; Kun ei Luoja laittanunna Saimaata samaksi veeksi, Jotta sais Savonkin lapset, Kanssa Karjalan asujat Venehellä vettä myöten Vieä kaupaksi kalunsa Suomen suurelle lahellen, Kansakunnan karjamaille.
Mun naapurilla vastapäät', Kas, liikkuu akutin! Hän varmaan kuunteleepi, näät, Jos jäin ma kotihin. Ja luulevaisuus josko, min Ma näytin äskettäin, Ain' kun sen nytpä pitääkin Viel' piilee syömessäin. Vaan, voi, ei noita ollenkaan Mun kyyhkyin tuumaile! Nyt näen ma: iltatuuli vaan Hän verhoiss' leikitsee. Läsnäolo. Kaikki ennustaa sua: Näyttäikse aurinko armas, Seuraat sa, toivon ma, pian.
Kun nyt Matti kuunteleepi Ukon uusia puheita, Tuopa korvia kohotti, Iski mielellen iloa, Eikä tiiä tiimallensa, Taia tarkasti sanoa, Onko ukko unta nähnyt, Vaiko saanunna sanoman. Vaan sen selvällä sanalla Matti mahtaapi sanoa: Eipä ukko umpisilmin Kulkenut kyliä myöten, Paljon taitaapi puhella Asioista aikalailla.
Syys=illan helmass' istuskellen poika pienoinen Puun kellastuneen alla leikitseepi, Ja kuunteleepi kahinata kuivain lehtien, Ja taivaan kynttilöitä katseleepi. Mut kun hän siinä istui ja taivaast' uneksui, Niin syksy=yössä lehto se yhä tummentui, Mut metsä se niin raskahasti huokaa. Ja pieni poika kuunteli ja mieli synkistyi, Ja juoksemaan hän rupes tanhualla.
Päivän Sana
Muut Etsivät