Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Kyll' on Suomella soreutta, Kyll' on Suomella sanoja, Ilman avun onkimatta, Velaksi vetelemättä; Et se tarvitse tapailla, Anella apusanoja, Muilta kieliltä kysellä, Neuvoksensa nouatella. Sill' ompi sanat soreita, Puhehensa puhtahia, Jos ne kuka juonteleepi, Laaullensa latjoaapi.
Kun kestä pidetään, niin mieluisasti Sinuksi häntä silloin kutsutaan. Pitäisin oikein paljon sinusta, Jos pitäisit vaan hiukan minusta Vai mitä? kuuletkos sä sitä vaan? LAURI. Rakastan sua sydämellisesti! AINA. Vai sydämestäs! tuo soi suloisesti! Kyll' on hän hyvin kaunis kasvoiltansa! Ja sitte kuinka nuori hän on kanssa! Ei otsa uurtunut kuin vaarillain; Ja silmät sitte niinkuin linnullain!
Mies viinit, vehnäset hälle osti; Kyll' itse mielestään oli sorja, Ja kehtas sentään synnin orja Tuon miehen suostua antimiin! Siin' aina suuta suikattiin Ja vihdoin heltisi neitsyyskin! MARGAREETA. Voi raukkaa! LIISU. Häntäkö surkutella?
Ja kuin hän kerran kolmannen Taas raapi tuvan ovehen, Koir' uskollinen tupahan Toi leivän suussahan. Ja lasten eteen vei sen, näin Mielt' äidin niinkuin lepyttäin, Ja lausuin: huolet' olkaa vaan! Kyll' leipää hankitaan. Nyt veet tul' äidin silmihin. Hän heti läksi hovihin Ja sanoi: "sekää rahat nää, Mut meille Musti jää."
CYMBELINE. Olimme vapaat, tiedätte sen, kunnes Kiristi Rooma väkivalloin meiltä Tuon veron. Vallanhimo Caesarin Mi paisui niin, ett' oli mailman sivut Haleta melkein julkeasti meidät Ikeeseen pani. Sitä päältään puistaa Sotaisan tulee kansan, jota mekin Kyll' ollaan.
Tuoss' ei nyt ollut tuumimista, Ett' eläis raasu äidin rintasista. Niin yksin mie hänt' elätin Vedellä, maidoin; näin hänet omistin. Mun helmassain se pyristeli, Suloisna kasvoi, naureskeli. FAUST. Ja varmaan tunsit onnea puhtahinta? MARGAREETA. Kyll' usein myöskin huolta painavinta. Vuoteeni luona kehto pienoisen Ol' öisin.
Kyll' tietenki, rouva. Rahaako!! Antaisitteko te mull' rahaa?! On maar' sit' mull' likimain yhtä paljo kuin teill' itselläki. Tiedättekö te, kuin paljo teill' jälell' on kaikist' kiinnelainnoist' ja muist' koroist', jotk' ei oo maksettu ja joka vuos' vain kasvaa lisää. Tiedättekö te? Ette vain!
FAUST. Useinpa kätkee, kultasein, tuo järkevyys Typeryyttä, turhaisuutta takanansa. MARGAREETA. Eihän? FAUST. Ah! viattomuus ja vilpityys Ei tunne omaa pyhää arvoansa! Ja kaino nöyryys, lahja ylhäisin, Mill' armas antiluoja siunas meitä MARGAREETA. Ah, muistelkaa mua hiukan jolloinkin, Kyll' aikaa mie saan muistaa teitä. FAUST. Siis yksin paljo oletten?
Kyll' onni on, mut emme tunne sitä; tai tunnemme ja kaltoin kohtelemme. Kuin säälittää tuo jalo sydän mua! Kuin murheellinen onkaan osansa! Ah, tappion hän kärsii, voittaako sa aiot? Tarpeellista liekö Tasson pois siirtyä? Sä siksikö teet tämän, jott' yksin saisit haltuus sydämen ja kyvyt, jotka tähän saakka jakaa sait toisen, etevämmän, kanssa? Onko se rehellistä? Mitä puuttuu sulta?
»Hiis vie», hän ärjyi, »ei suju ensinkään, kyll' lentää kuoret männyistä, sen mä nään, vaan ryssä puitten suojassa pääsee pois, te tähtäätte, kuin silmiä teill' ei ois.» Tuon virkkaa tuskin ehti hän viiksistään, kun kieppui Braskin puustista kellellään; kas siinä vastausta jo liioinkin, moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin.
Päivän Sana
Muut Etsivät