Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Kyll' on hursti huialeita, Päänalaisen pälläreitä; Vaan onko teiän sulhollanne Oman jousen ampumoa, Oman nuolen noutamoa, Karhuntaljat katteheksi, Petrantaljat peitteheksi?" Vaan onko teiän sulhossanne Kylväjätä, kyntäjätä, Siemenen sirottajata, Varsan viejeä vaolle, Mustan ruunan mullokselle? Onko atransa terävä, Sekä luja luottimensa, Millä nurmi kynnetähän, Kämärikkö käännetähän?
ALBERT. Miltopeus? Missä minä tuon nimen olen ? MILLER. Et sinä häntä tunne siitä on jo 25 vuotta kuin minä hänet viimeksi näin. Sitten seuraa 8 ent. kauppiasta, yksi saksalainen probenreiter ja viimein kaksi viralta pantua painoasiamiestä. Summa summaarum kuusikymm ALBERT. Kyll' on kirjava joukko! mutta tuo nimi Miltopeus? Missä minä siitä ? Ahaa nyt muistan.
Olisi niin mielellään kertonut, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut ... ja kun vielä tiesi, että Matti ei tiennyt paljon mitään rautatiestä sen suhteen kuin hän. Mutta siksipä se ei sitä mahtanut kärsiä kuullakaan, kun itse tiesi vähemmän ... kyll' olisi puhunut, jos olisi itse ollut kuulemassa...
Jos tuskastanne kimmahdust' en tunne Sisimpään sydämmeeni. CLEOPATRA. Kiitos, herra! Mit' aikoo Caesar mulle, tiedättenkö? DOLABELLA. Sen soisin sanomatta tietävänne. CLEOPATRA. Sanokaa. DOLABELLA. Vaikk' on hällä jalo mieli, CLEOPATRA. Mua voittosaatossaanko käyttää aikoo? DOLABELLA. Kyll' aikoo varmaan. CAESAR. Ken on Egyptin kuningatar? DOLABELLA. Rouva, Se imperaator' ompi.
Huone Poloniuksen asunnossa. POLONIUS. Vie hälle rahat nuo ja kirjeet, Reinhold. REINHOLD. Kyll', armollinen herra. POLONIUS. Ja viisaast' oikein tekisit sä, Reinhold, Jos, ennenkuin käyt luonaan, tiedustaisit Vähäisen käytöstään. REINHOLD. Sit' aioinkin. POLONIUS. No, hyvä, hyvä.
Kyll' ennen tuntui, kun ma löin; Nyt käs' on hermotoin, Kun talvikauden pettua söin Ja vettä päälle join. Jos hyötyäin vaan katsoisin Ma virkaa vaihdellen, Isännän ehkä saisinkin, Joll' leip' ois rukiinen. Ens' kaupungissa palkinnon Kai saisin kunnostain. Niin mietin, mutta muuttohon En tuonne mieli vain. Siell' liekö vuorta lehtoisaa, Mi lampeen kuvastuu? Yht' armaanako aamu saa Ja ilta laskeuu?
Kuin tomu ja santa, hän täytti, Ett' joukkoa seuraamast' joukko ei laann', Ja vihansa julmuuden näytti, Niinkuin peto suur' Tai kuin traakki juur' Me kuitenkin Jumalass' sodim'! Kun Narvaan hän siirtyi joukkoinsa kans', Niin kaupungiss' pelko suur' paisui; Hän käski sen asujain kohdastans Koht' avata portit, ja lausui: Tott' kaupungin me Kyll' kukistamme Me kuitenkin Jumalass' sodim'!
TALONPOIKA. Vai hirteen! Silloin maarinkin olen hankkinut kaulalleni autuaallisen lopun. SATURNINUS. Kavala, kuulumaton häväistys! Moist' ilkikonnuuttako pitää sietää? Kyll' arvaan, mistä tämä juoni johtuu. Tuon kärsisinkö? Petturit nuo pojat, Jotk' oikeus näki syypäiks veljen murhaan, Minäkö laittomasti teurastin? Tukasta tänne laahatkaa se konna Ei ikä häntä eikä arvo suojaa.
Ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi 9/4 1882. Petäjistössä kankahalla Vaivainen on hökkeli vain, Ja vieläkin vaivaisempi Sen hökkelin on asujain. Kyll' on rikas ollut hänkin, Nuor' ollut on aikoinaan, Rujo nyt on, pettua syöpi, Tytär ainoa riemunaan. Syys=ilt' oli myöhä kerran, Pesävalkea leimuaa. »Mikä liike ulkona tuolla? Ken yöksi nyt tänne saa?»
Rosalie vain ei joutunut ymmälle: Mut mä sano, rouva, mä, ett' kyll' te myytte, sill' se pitää myydä. Ja hän esitti laskelmansa, suunnitelmansa ja perustelunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät