Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
COMINIUS. Pois hän saaliin kielsi Ja kalleudet hylki, niinkuin oisi Ne pelkkää lokaa. Vähemmän hän vaatii, Kuin mitä kurjin antaa vois, ja katsoo Työn palkinnoksi itse työn, ikäänkuin Vaan aikaa tahtois ajan vietoks käyttää. MENENIUS. Todesti jalo! Kutsukaa hän tänne! 1 SENAATTORI. Coriolanus tänne! PALVELIJA. Hän jo tulee. MENENIUS. Coriolanus, konsuliks sun tehdä Senaatti näkee hyväks.
Puma kouran kohottaa: »Kuin sormet, jotka avaan, Perman perhe hajoaa, jos haaveistas et havaa.» Armi käden kaulahan vie lemmen-leikkijälleen. »Ja kuin suukko lämpöinen ma kansan liitän jälleen.» Puman silmät salamoi: »Kuin sylkemäni sylki putoova on Perman pää, mi hyvän neuvon hylki.» Suuttuu suuri kuningas. Hän vihoin maata polki. »Ja ma sullon sylkijät kuin särkyy tämä solki.»
Tämä summattoman suuri, matkustavain kuljetukseen aiottu alus ei näyttänyt enään mihinkään kelpaavan ja valtameren kulkijain epäluuloinen suku hylki sitä. Kun sitte ensimäiset yritykset laskea sähkököyttä valtameren pohjalle olivat hukkaan menneet joka osaksi tuli siitä, että laivat, jotka köyttä kuljettivat, olivat siihen ulottumattomat alkoivat insinöörit ajatella Great Easternia.
Mutta Liisa, hän hylki kotiansa, tunsi vastenmieliseltä elää kauvemmin yksissä miehensä kanssa ja tahtoi siksi koko nuoren sielunsa elonvoimaisella tarmolla vapautua noista vihattavista siteistä varsinkin kun hän ei tuntenut mitään sisäistä ääntä, joka olisi puhunut velvollisuuksien täyttämisestä.
Mink' ylenkatsein viskaat pois, sit' usein Halajat jälleen; mikä nyt on mieliks, Ajalle vaihtuu vastakohdaksensa. Nyt, kuolleena, hän hyvä on. Tää käsi, Mi hänet hylki, nyt hänt' eloon pyytää. Paeta tuota hurmaajaa mun täytyy; Tuhannen tuskaa, pahempaa kuin tiedän, Tää laiskuus ilmi hautoo. Enobarbus! ENOBARBUS. Tahtonne, herra? ANTONIUS. Mun täytyy päästä joutuun täältä pois.
Elämä minua hylki, Potki pois joka polulta, Ryösti mun joka osani. Nälässä hivuessani Minulle kiven kurotti. Rakkautta kun halusin, Voitin hurjat herjaukset. Kun kurja kotia etsin, Löysin suortuvan sukua, Mutta en suvun sydäntä. Mitä nyt hukata voisin. ARMI (itkien).
GLOSTER. Oi, jospa' Niin saisin kuolla kerrassaan; nyt minut Ne elävältä surmaavat. Nuo silmät Kiers' itkun suolaisen mun silmistäni, Lapsekkain kyynelin ne soaisten, Nää silmät, joit' ei kostuttanut sääli. Kun itkivät York isäni ja Edward Rutlandin parkuhuudon kuullessansa, Kun musta Clifford häneen miekkans' iski, Tai uljas isäsi kun lapsen lailla Isäni synkän kuolintarun kertoi Ja kymmenesti suupui nyyhkytykseen, Ett' oli kuulijainkin silmät märjät Kuin lehvät sateessa; ja näissä kauhuiss' Urokas silmän' itkun hellän hylki, Ja mit' ei surut nää siit' irti saaneet, Sen sulos sai; mun soannut on itku. En ystävää, en vihamiestä kärtä, Ei mairesanaa kielenikään tunne, Mut nyt kun sulosi ma palkaks toivon, Niin ylväs sydän kärttää, kieli mairii. (Anna katsoo häntä halveksivasti.)
Päivän Sana
Muut Etsivät