Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
GLOSTER. Oi, jospa' Niin saisin kuolla kerrassaan; nyt minut Ne elävältä surmaavat. Nuo silmät Kiers' itkun suolaisen mun silmistäni, Lapsekkain kyynelin ne soaisten, Nää silmät, joit' ei kostuttanut sääli. Kun itkivät York isäni ja Edward Rutlandin parkuhuudon kuullessansa, Kun musta Clifford häneen miekkans' iski, Tai uljas isäsi kun lapsen lailla Isäni synkän kuolintarun kertoi Ja kymmenesti suupui nyyhkytykseen, Ett' oli kuulijainkin silmät märjät Kuin lehvät sateessa; ja näissä kauhuiss' Urokas silmän' itkun hellän hylki, Ja mit' ei surut nää siit' irti saaneet, Sen sulos sai; mun soannut on itku. En ystävää, en vihamiestä kärtä, Ei mairesanaa kielenikään tunne, Mut nyt kun sulosi ma palkaks toivon, Niin ylväs sydän kärttää, kieli mairii. (Anna katsoo häntä halveksivasti.)
ELISABETH. Tahdotko tietää? RICHARD. Sydämmestän' aivan ELISABETH. Veljeinsä murhaajalla laita hälle Verinen sydänpari; niihin uurra Edward ja York; jos hän siit' itkuun heltyy, Niin tuo, kuin isällesi Margareeta Rutlandin veriin kastetun toi liinan, Sinäkin hälle liina, joka, sano, Veljeinsä ruumiist' imi rusonesteen, Se anna hälle kuiveeks silmiensä.
GLOSTER. Kirous, jonka isältäni sait, Kun paperilla sevit urhon otsan Ja silmäns' ivallas sait tulvimaan Ja niiden kuiveeks annoit liinan, jonka Rutlandin viattomaan vereen kastoit, Kirous, jonka katkeroiduin mielin Hän sinuun syyti, kohdannut sua ompi; Se Jumalan on kosto, eikä meidän. ELISABETH. Vanhurskaan Jumalan, mi syytönt' auttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät