United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvästi, rouva! Käyköön mun jos kuinkin, Tuoss' soturin on muisku! Minä nyt sun jätän Kuin rautamies. Ken taisteluhun mielii, Mua seuratkoon! Tien näytän. Hyvästi! CHARMIANA. Huoneisiinneko mielitte? CLEOPATRA. Mua tue! Kuin sankar' astuu hän. Tää suuri sota Jos päättyis miekkasilla heidän kesken! Antonius silloin mutta nyt no, tule! Viides kohtaus. Antonion leiri Aleksandrian luona.
AGRIPPA. Sinulla sisar äidin puolelt' on, Tuo ihana Octavia. Antonius Nyt leskimies on. CAESAR. Malta, Agrippa; Cleopatra jos kuulis tuon, sua syystä Hopusta soimaisi. ANTONIUS. En ole nainut, Agrippan jatkaa sallikaatte, Caesar.
CAESAR. Tuon kaiken teki Roomaa pilkatakseen, Ja vielä muuta; Aleksandriassa Niin tässä kuuluu hän ja Cleopatra Torilla hopeelavall' istuivat Ja kultaisilla valtaistuimilla, Ja heidän jaloissaan Caesanon Isäni poikaa siksi nimittävät Ja kaikki sekasikiöt, joit' ovat Maailmaan siittäneet. Cleopatran Tek' Egyptin hän kuningattareksi Ja ali-Syyrian, Lyydian ja Kypron Täys valtiaaksi.
CLEOPATRA. En syö, en juo, Ja jos on kerran tyhjä puhe tarpeen, En myöskään nuku. Tämän tomumajan Ma kaadan, tehköön Caesar, minkä voi. Mies, tiedä, herras hoviss' ei mua koskaan Kahleissa nähdä; typerän Octavian Ei kaino silmä moittimaan mua pääse. Mua hurraall' ilmahanko nostettaisi Räyhäävän Rooman roskan nähtäväksi?
ANTONIUS. Tuo siis on hänen vastuunsa? EUPHRONIUS. Niin, herra. ANTONIUS. Kuningatar siis armon saa, jos minut Hän uhraa. EUPHRONIUS. Niin. ANTONIUS. Sen kuulkoon hän. No, laita Nyt Caesar-pojalle tää harmaa pää, Niin herrauskunnilla hän kukkuroilleen Sun toivehesi täyttää. CLEOPATRA. Tuoko pää? ANTONIUS. Palaa ja sano: hällä kukkeimmallaan On nuoruus, mailma hältä vartoo suurta.
PROCULEJUS. Sen teen ma, jalo rouva. Rauhoittukaa; Ma tiedän, että tilaanne hän säälii, Johonka itse syypää on. GALLUS. Nyt nähkääs, Kuin olis helppo hänet vangiks ottaa. Vahtikaa häntä, kunnes Caesar tulee. IRAS. Oi, valtaemäntä! CHARMIANA. Cleopatra! Voi, kuningatar, sinä olet vanki! CLEOPATRA. Pian, pian, kädet! PROCULEJUS. Seis, seis, arvo rouva! Emme pettää, Vaan pelastaa teit' aiomme.
Mua, johtajaanne, te nyt johtakaa! Ja kiitos kaikest', ystäväni, kiitos! Kolmastoista kohtaus. Paikka sama. Hautamaja. CLEOPATRA. En, Charmiana, täält' en lähde koskaan. CHARMIANA. Mieltänne lohduttakaa. CLEOPATRA. En, en tahdo. Kaikk' ihmeet, kauhut tervetulleiks sanon, Mut lohdun hylkään. Syyn mukainen tulee Suruni määrä olla, yhtä suuri Kuin on sen aihe. Kuollutko?
Ilo taikka suru Kummankin liiallisuus sopii sulle, Jos kellekään. Lähettiäni näitkö? ALEXAS. Näin niitä pariin kymmeneen. Mut miksi Niin monta, rouva? CLEOPATRA. Kerjääjänä kuolee Sen päivän saalas, jolloin ei Antonius Saa sanaa multa. Kirjoittimeni! Alexas, tervetullut! Charmiana, Näin rakas minullenko Caesar koskaan? CHARMIANA. Se jalo Caesar!
CLEOPATRA. Merellä! Kuinkas muuten? CANITIUS. Miksi niin? ANTONIUS. Siks, että vaatinut on meitä siihen. ENOBARBUS. Vaaditte tekin häntä miekkasille. CANITIUS. Ja tuohon taisteluun Pharsalon luona, Miss' Caesar otteli Pompejon kanssa; Mut hän, kun siit' ei hyötynyt, sen kielsi; Niin tehkää tekin.
Siellä Etäisen soiton soidess' eksytän Ma kalaa kultaeväistä; se koukkuun Käy niljanielustaan; sen vedän maalle, Ja aina silloin Antoniota muistan Ja sanon: »Haa, jo sain sun!» CHARMIANA. Hupaista, Kun veikall' ongitte, ja sukeltaja Antonion koukkuun pani suolakalan, Jonk' ylös sitten kiivaasti hän veti. CLEOPATRA. Niin, silloinhan oi, niitä aikoja!