United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mit' ihanaa ja suloista maa kantaa Ja jaloa mink' ihmisrinnass' on, Työn hedelmät ja voitot taistelon Ne nöyrästi hän synnyinmaalle antaa. Jumalan kirous On pyhä rakkaus: Kun sydän hyljättynä halkeaa, Elämä kuihtuu, toivo katoaa, Yön rauha poistuu, päivän kirkkaus Ja katkeraa on joka tuulahdus: On autio, on tyhjä silloin maa.
Paljon kummempi on se, kun monta syltä isoja malmimöhkäleitä halotaan siten, että pannaan waan yksi ainoa hiuskarwa päälle ja siihen lyödä mähistetään isolla moukarilla, ja malmimöhkäle halkeaa kuin mikäkin lasipelti", selitteli suntio toimessaan.
PORO-PIRKKO. Minä menen ja tunnustan. Minun sydämeni halkeaa! (
"Niin, miksi jätit minut?" huudahti Klaudia; "ehken olisi tehnytkään tätä rikosta. Antakaat puhuakseni kaikki, sillä sydämeni ilman tunnustuksetta halkeaa. Olen kirjoittanut Theophilolle ja rukoillut häntä minun tähteni kieltämään Vapahtajan ja minun tähteni kääntymään takaisin isäinsä uskoon; sanoin hänen tulevan murhaajakseni, jos hän huomenna puhuisi sanoja, mitkä vahvistaisivat hänen kuolema-tuomionsa.
Viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista sekuntia ... katso, kuinka elinvoimat nousevat! ... kahdeksantoista, yhdeksäntoista! ... nyt ne ehtivät reunoille saakka ... kaksikymmentä! ... vielä yksi suonentykytys vaikuttamaan seurauksia vastaan ... kaksikymmentä yksi, kaksikymmentä kaksi ... nyt riittää! Käsi pois, muutoin tislain halkeaa! Nuorukainen totteli.
Siinä suullaan ollessa rupesi tuntumaan siltä, että tähän paikkaan kuolee, jos ei pääse kotiin, eikä voi elää tätä elämää yli huomisen päivän. Pitää taas mennä kouluun, kaikki katsovat ... ei osaa olla eikä tiedä, mihin istua ... asettelevat ja neuvovat, eikä ymmärrä, ja toiset tytöt katsovat ja nauravat keskenään... Ja taas tuli työnnähdys sydämestä ja tuntui, että se halkeaa...
Yht'äkkiä, ulkonaisetta syyttä, ainoastaan omasta ylvästelemisestään niinkuin saipuakupla halkeaa lennähtivät minun ajatukseni mitättömyyteeni, maailman valtojen mitättömyyteen, kaiken maallisen mitättömyyteen, ja kaiken sen historiallisen loiston riutumiseen; ne näyttivät vanhoilta räystyneiltä auringon polttamilta romuilta, ja täytymys taivutti minun kankeat polveni kivilaattialle ja painoi alas minun pääni.
Kun vaan osuu oikein tönäisemään, niin kyllä se ihmisen pää raudankin sisästä halkeaa. Lygia nosti lapsellisen vakavana sormensa ja lausui: "Ursus! »ei sinun pidä tappaman»."
Ja everstluutnantti Drufva hän nyt näin huoahtaa: "Täss' ei sydän kelpaa särkeynyt, se halkeaa. Vihollisten tänne jo käyvän nään monivertaisin joukoin ryntäämään, ja mieheen viimeisimpään mun taistella käsketään."
Hän sai halun siunata monta monituista kertaa ja valittaa, että hän halkeaa tähän nauruun. Janne seisoi äänetönnä ovensuussa, kyräili väliin yhtäälle, väliin toisaalle. Näkyi olevan niin hämillään, että epäilemättä olisi pötkinyt tiehensä, jos olisi voinut otaksua, ettei se vain enää rupea kovemmin nauramaan.