United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä sitten satut sanomaan sanan vähän toisapäin kuin olla pitäisi, siitä he sitten nauravat ja... Mutta mitäpäs minä heidän nauruistaan? Olen semmoinen kuin olen, teen tehtäväni rehellisesti; vähät minä ihmisten naurusta... Tuolla tavalla hän aina lohdutteli itseään, mutta yhä suuremmalla voimalla tunkivat entiset ajatukset jälleen esiin.
Ei hänellä ole tuonne kylään mitään oikeaa asiaa; työvehkeitäkään ei näy hänen vyöllään tai taskuissaan. Parempaa kuin oman kylän tytöt, pöhköt, jotka nauravat kuin vähäjärkiset, tahtoo Sakris. Oikean, kauniin ja nuoren ... täydellisen hän tahtoo!
PORMESTARI. Mutta enhän minä, mamma, ole sanonut, että sinä sen olet hävittänyt. Minähän kysyin vain, että eikö ole ollut sopu ja rauha? Meitä ovat kaikki kunnioittaneet. Nyt ne meille nauravat vasten naamaa! PORMESTARINNA. Minä en ilkeä enää näyttäytyä omalla pihallakaan. PORMESTARI. Ja kiitä siitä Hurmerintaa, jonka sinä hommasit meille asumaan. PORMESTARINNA. Kas niin, taas minun syyni.
Jaa, mutta saakeli soikoon, minä en anna, minä kiskon hänet kotiin! Tee se, näytä, että olet herra omassa talossasi. Helvetti, minä kiskon hänet sieltä kuolleena tai elävänä! Hiuksista! Tee se! Semmoinen häväistys sinulle aviomiehenä ja pappina ... Kaikki sinulle nauravat... Saatana, minä näytän! Anna hänen olla, elä häntä edes yllytä ... istu alas, Handolin. Ei, minä menen ja minä näytän
Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli: "Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." Aina kieltävi emonsa lähtemästä Lemminkäistä Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiperähän: "Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." Mitä huoli Lemminkäinen!
Charlottella, joka oli hänen seurassansa, oli paperossi kirsikkahuuliensa välissä ja hänen nauravat kasvonsa katosivat juuri sakean savupilven taakse, jonka hän kiusataksensa Ilseä puhalsi suustansa. Nähdessänsä herra Claudiuksen, säikähti hän kuitenkin silminnähtävästi, punastui korviinsa asti ja otti pikaisesti paperossin suustansa.
Kesäpäivänä! DARNLEY. Oi, ei kukaan saa nähdä että tulen täältä. KNOX. Ennen nähtiin sinun viinihuoneista tulevan; häpeetkö enemmän...? DARNLEY. Sinä saatat minua häpeemään. Minä menen ilman vaippaa! KNOX. Oikein, poikaseni! DARNLEY. Mennään siis! KNOX. Mennään. Mutta kansa ... oi, Knox, et tiedä, mutta kun näkevät minua, niin kuiskaavat ja nauravat...
*Rebekka*. En kun oikein ajattelen, niin luulen teidän melkein olevan oikeassa. Mutta tämän puolen ihmiset nauravat minusta yleensä hyvin harvoin. *Matami Helseth*. Niin nauravat. Rosmersholmasta se sai alkunsa, sanotaan. Ja sitte se arvatakseni on levinnyt, sekin, niin kuin muutkin tarttumat. *Rebekka*. Te olette syvämielinen nainen, te, matami Helseth. Hän ei kärsi tomuhuiskaa huoneessa.
Ihmekös, jos nauravat: holkkivat viinaa varhaisesta aamusta, sehän se miehiä naurattaa, mikäs muu. Ja se sama se soitattaakin heitä, pianoilla, pimputtimilla. Käkriäinen antaa himpun pimputtimille!
Tämä oli vaan minua koskeva osa, siihen lisäksi tuli vielä monta muuta puolta, niinkuin niille, joihin ei Jumalan nimen mainitseminen vaikuta mitään, taikka jotka nauravat, pilkkaavat tai vihastuvat j.n.e. Esitelmän lopussa eivät monen silmät taitaneet olla kuivina.