United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voikos ajatella ihanampaa, jalompaa kuvausta laulun jumalallisesta lahjasta! Paluumatkalla Pohjolasta ryöstetyn Sammon kanssa pyytää viisas Wäinämöinen kaikin tavoin hillitä varomatonta Lemminkäistä, joka jo ennen aikojaan tahtoisi viettää voittoa laululla.
Käykäämme ulos pihalle, tantereelle tappelohon, pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla." Ja niin menivät taistelijat pihalle. Siellä Pohjolan isäntä yritti uudelleen lyödä Lemminkäistä miekallaan, mutta ei osannut. Sanoi Lemminkäinen: "Annappas minäkin koitan, jo on vuoroni minunkin". Ja hän löi, niin että tulta miekasta tuiski, ja katkaisi Pohjolan isännältä kaulan.
Kaarle Krohn, joka pitää Lemminkäistä alkuperäisesti historiallisena henkilönä, menee niin pitkälle myönnytyksissään Ilmarisen suhteen, että hänen mielestään tämä Kalevalan elävän realistisesti kuvattu seppo on vain yhteiskuva Suomen kansan syvistä riveistä. »Ilmarinen on tyyppi», hän sanoo, »eli runollinen perikuva, jonka jokainen suomalainen voi oikeaksi todistaa, joka ennen muita suomalaisia muotoja ulkomaalaisenkin silmään pistää.» Ja aivankuin tarjoten pikkusormensa symbolistisen selitystavan paholaiselle prof.
Tämä uhka-ylpeys ei kuitenkaan vie Lemminkäistä hänen toivonsa perille; vasta kun hän on rukoillut metsän haltijain apua, onnistuu hänen saada pyydetty saalis käsihinsä. Loitsulukuin lukemisella, jumalain avulla hän sitten myös ottaa kiinni Hiiden varsan; mutta kolmas ansiotyö, Tuonen joutsenen ampuminen, tuottaa surman hänelle itselleen.
Viides kohtaus. ANEMOTIS yksin. Sitten MEDON. ANEMOTIS. Ei voi tulla! Suututtavi herra miestään, Lemminkäistä! Pohjolan pahimmat karhut sinut syököhön, tyranni! Onkos kuultu kummempata? Ei voi tulla! Turmeltuuko näin nyt aikeemme ihana? Sa barbaari, babiaani! Toki tahdon tuumiskella. Naisen viekkaus nyt avuksi! Niin... Chryseiin ma vapahdan. Medon! Missä on Chryseis?
Ei enempää! Läpi yön, hämärän halki henget Hellahan näkevät, kuulevat jumalat Kreikan Kypron taivan laelta. CHRYSEIS. Armoa julkiset jumalat! Tämä mies, mitä tekikin, ijäti hänehen liitti minut langat onnetarten. Zeus, mitä säädätkin minulle, orjuuttako onnetonta, valtalinnoja, vapautta, kurjuutta majan matalan, eloni lyhkäisen lopuksi Lemminkäistä lemmin aina.
Minä Pohjan valtiatar Häihin kutsun kaiken kansan: Riistarikkahat, upeat, Rujot, rammat ja sokeat, Keskikansan kaikenlaisen. Laulajan ylinnä kutsun; Vaan en kutsu Lemminkäistä, Riitaurhoa rivoa. Tule, kansa, ja iloitse! PELLERVO. Pois jätätkö Lemminkäisen, Leikin ja kisojen urhon? Murinaa joukossa.
Nämä kolme nimeä ovat meille Kalevalassa säilyneet muutamien toisten ohella, mutta nämä kolme selvinä ja varmoina. Mitkä ne ovat? Kalevalan kolme pääsankaria: Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen. Kun tahdomme syventyä Logoksen psykologiaan, on meidän tutkittava Väinämöistä, Ilmarista ja Lemminkäistä jumalallisten voimien edustajina.
Mittelivät, katselivat noien miekkojen pituutta: olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan isännän, yhtä kynnen mustukaista, puolta sormuen niveltä. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka: sinun eellä iskeminen." Siitä Pohjolan isäntä sivalteli, sieppaeli, tavoitteli, ei tavannut, Lemminkäistä päälakehen.
Virkkoi Lemminkäinen: "korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton; anna minun ostaa olutta itselleni!" Tästä Pohjolan isäntä suuttui. "Ei tässä pidot parane, jos ei vieraat vähene, talo työlle, vieras tielle", lausui hän, sivalti miekan seinältä ja vaati Lemminkäistä kaksintaisteluun. Tämä oli siihen heti valmis. Miehet mittelivät miekkojansa. Pohjolan isännän miekka oli vähän pitempi.