United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Kroll*. Sanokaa minulle kernaammin, kuinka oikein viihdytte täällä Rosmersholmassa nyt, yksin jäätyänne? Sitte kun Beate-raukka *Rebekka*. Kiitos, viihdynhän minä täällä hyvinkin. Kovin tyhjältä täällä tuntuu hänen jälkeensä monessa suhteessa. Ja suru ja kaipuu tuntuu myös tietysti. Mutta muuten *Kroll*. Aijotteko jäädä tänne? Noin ainaiseksi, minä tarkoitan.
Kroll on kiireestä kantapäähän kunnon mies. Tänään menen iltapuolella kaupunkiin, hänen puheilleen. Minä aijon puhutella heitä kaikkia. Ooh, saatpa nähdä, kuinka helposti heidät saa . Mitä nyt, matami Helseth? *Matami Helseth*. Rehtori Kroll on alhaalla eteisessä. Kroll! *Rebekka*. Rehtori! Ei mutta ! *Matami Helseth*. Hän kysyy, saako tulla tänne pastorin puheille. Tiesinhän minä sen!
No, vihdoinkin ! Sydämmellisesti tervetullut, rakas rehtori! Kiitos. En siis tule häiritsemään? *Rebekka*. Tekö? Hyi, hävetkää toki ! Aina yhtä herttainen. *Rebekka*. Ei, ulkona kävelemässä. Hän on viipynyt tavallista kauvemmin. Mutta kyllä kait hän tuossa paikassa tulee. Kukkia joka sopessa. *Rebekka*. Rosmer pitää niin mielellään raittiita, eläviä kasvia läheisyydessään.
*Rosmer*. Voi Rebekka! Kuinka minä voin täydellisesti uskoa sinua? Sinua, joka täällä olet salannut ja peitellyt niin sanomattoman paljon! Nyt kerrot taas minulle jotain uutta. Onko sillä joku salatarkoitus, niin sano se suoraan, tai tahdotko ehkä voittaa sillä jotain. Teenhän minä niin mielelläni hyväksesi kaikki, mitä vaan voin. Voi tuota murhaavaa epäluuloa, Rosmer Rosmer!
Hämmästyttäen teitä ennen kun olette ehtinyt . Kuinka niin? Onko teistä sopimatonta, että täällä kotona liikun aamupuvussa? *Kroll*. Hyvänen aika! Enhän minä ollenkaan tiedä, mikä on tullut tavaksi Rosmersholmassa. *Rosmer*. Mutta Kroll, olethan sinä ihan suunniltasi tänään! *Rebekka*. Sulkeun suosioonne, herra rehtori. *Rosmer*. Niin, ystäväni, istukaamme tähän hauskasti puhelemaan.
Ah tuolla hän jo tulee! *Kroll*. Nytkö jo! Sitte minä lähden. Ei jääkää! Sillä nyt saatte kuulla jotain. *Kroll*. Ei nyt. Minä en luule kärsiväni hänen näköänsä. *Rebekka*. Minä pyydän, jääkää. Tehkää se. Muuten kadutte. Viimeisen kerran minä teiltä jotain pyydän. No niin, neiti West. Olkoon menneeksi sitte. Mitä ! Oletko sinä täällä? *Rebekka*. Hän olisi kernaammin karttanut sinua, Rosmer.
*Matami Helseth*. Vai niin, vai luulette te, neiti, että minä en voi olla ihan varma. Voin niin, kun voinkin. Sillä jos puhun suuni puhtaaksi niin olen itse kerran vienyt kirjeen Mortensgårdille. Eihän, vai olette! *Matami Helseth*. Olen kyllä; olen kun olenkin. Ja se kirje oli vielä kirjoitettu täällä Rosmersholmassa. *Rebekka*. Oikeinko totta, matami? *Matami Helseth*. Niin, toden totta.
*Rosmer*. Hyvä, koetelkaamme sitte. Me kaksi tahdomme olla *yksi*. Elköön täällä enää missään olko tyhjää sijaa kuolleen jälkeen. *Rebekka*. Minä Beaten sijalle ! *Rosmer*. Sitte olemme päässeet hänestä. Täydellisesti. Ikuisiksi ajoiksi. Luuletko niin, Rosmer? *Rosmer*. Sen täytyy tapahtua. Minä en voi, enkä tahdo käydä elämäni halki ruumis seljässä. Auta minua heittämään se luotani, Rebekka.
*Rebekka*. No, eihän se olisi lainkaan kummallista, jos teistä tuntuisi vähän katkeralta, nähdessänne minun, vieraan ihmisen, hallitsevan ja vallitsevan täällä Rosmersholmassa. *Kroll*. Ei, mitä kummaa te ! *Rebekka*. Mutta siltä teistä ei tunnu. Kiitos, kiitos siitä. *Kroll*. Mutta mistä ihmeestä te olette saanut tuon päähänne?
*Rebekka*. Useammat alhaiset ihmiset kääntyvät kai kernaimmin häneen, kun ovat joutuneet pulaan. *Matami Helseth*. Hm, kyllä ne vaan muutkin kuin alhaiset ihmiset . Mitenkä? Sellaisetkin ihmiset, joista sitä ei voisi edes uskoakkaan, neiti! Niin, te vaan arvelette, matami Helseth. Sillä ettehän *te* voi olla ihan varma noista asioista.
Päivän Sana