United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä lieto Lemminkäinen eleä nutustelevi koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka. Se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. Jo oli matka mielessänsä lähteä omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: "Kauko rukka, miesi kaunis!
"Sepä minusta hauskaa, että sulhollani on noin hyviä ystäviä", virkki Anni, "voihan heistä olla jonkinmoinen apu mailmassa, oli ken olikin".
Me jäämme taa kera Hektorin taistelemaan sekä iliolaisten, kaimaa kaks yht' urhoisaa; useastipa ennen seistiin vierekkäin me jo Areen raivoa vastaan." Virkki, ja vainajan nuo käsivarsin nostivat vankoin koht' ylös maasta; mut Ilionin väki kinterehillä kiljui nähdessään sitä kantavan pois jo akhaijein.
Syvään huokas viejä väsyksissään, Selkä seinän nojassa, näin lausui: "Onhan, naapur', outo matka ollut, Oudostippa talohos oon tullut Yksin, jalkasin ja kalvenneena, Suo tok' ensin nälkään, janoon hoivaa, Sitte kuule tehtävät ja tehdyt." Virkki näin ja mielessään jo mietti Väijyksillä mustalaisen kiertää, Aatu mustalaisen vaimoinensa.
Virkki, mut tuskan pilvi jo tumma Akhilleun peitti, mustaa tuhkaa hän käsin kaksin kouri ja syyti kiireellensä ja kaunoiset ryvetytteli kasvot, ylt'yli tarttuen tuhkaa jäi ihotakkihin sorjaan. Itse hän maahan kasvoilleen, uros valtava, heittyi, tukkaa tuskissaan käsin raastelevin repi päästään.
Siis varokoon, jos vahvakin lie, nyt Tydeun poika, ettei ottelijaan sua vahvempaan osu toiseen, tai pian Adreston tytär, mielevä Aigialeia, valveuttaa valituksellaan saa kartanon kaiken, kaivaten valtiaspuolisoaan, valiointa akhaijein, korkea kumppali tuo hevonsuistajan Tydeun poian." Virkki ja pyyhki jo pois käsin kaksin hohtavan hurmeen; tervehtyi käsi kohta ja viihtyi vihlova tuska.
Sitten nousi ja lausui noin hän akhaijien kesken: "Tulkaa, kellä on vain halu astua myös tähän kilpaan!" Virkki, ja aaluva nous Telamonin, valtava Aias, nous älykeinojen keksijä myös, monineuvo Odysseus.
Virkki, jo valjastain jalan vaskisen polkijat orhit, kullanleiskuva-harjat nuo, rajuviimana vievät, ylleen kultaiset sovat suori ja ruoskahan tarttui kultaiseen, sirovarteen, koht' ajamaanpa jo nousi. Kiihtäen viuhui ruoska, ja kiitivät pois hevot alttiit, ilmoja matkaten maan välimaitse ja tähtisen taivaan.
Virkki ja astui taas majasuojaan aimo Akhilleus, kuss' oli äskeinen peräseinäll' uhkea istuin; sille hän istuutui sekä virkkoi näin Priamolle: "Suotu on poikasi sulle nyt, vanhus, niinkuni pyysit; pantuna vuoteelleen; hänet nähdä ja myötäsi viedä koin kohotessa jo saat; mut on aika nyt atria muistaa.
Noin minnä sanoiksi virkki: "Suuri kiitos, kostjumala! Tuota vuotin tuon ikäni, Naon vettä juoakseni." Anni tytti, aino neiti Meni aittahan mäelle, Loihen tuosta kuolemahan, Heittihen katoamahan. Tuli taatto nostamahan: "Nouse poies Anni tyttö, Anni tyttö, aino neiti, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!" Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, taatto rukka!