United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


PORMESTARINNA. Mutta tämä on hävytöntä! PORMESTARI. Se ei ole hävytöntä, mutta tämä on enemmän kuin hävytöntä! PORMESTARINNA. Minä sanon, että se sinusta on ihan puntista prikkuun, aivan oikein, aivan oikein, aivan oikein. Mutta tämä! PORMESTARI. Se, se juuri on niin kuin olla pitää, liian vähän vain sanottu. Mutta PORMESTARINNA. Tämä on sinun syysi! PORMESTARI. Minun? Oho! Päinvastoin!

ROUVA DANELL. Ostaakseen lapsilleen makeisia. Onko tantilla kaksi viisipennistä? PORMESTARINNA. Ei ole kuin yksi. ROUVA DANELL. No tantti lainaa sen minulle. PORMESTARINNA. Minulla ei ole muuta kuin tämä, ja minä tarvitsen sen haettaakseni kermaa. ROUVA DANELL. Tantti ottaa tämän kymmenen penniä ja antaa minulle sen viisi penniä, minä saan sitten toisen viisi penniä, kun on haettu kermaa.

No menkää nyt! ELLEN jää lopuksi yksin saliin seisoen kuin vihainen härkä, nyrkit sarvina. PORMESTARINNA. No Ellen, mitä sinä nyt? ELLEN. Eikö mamma tunne tätä? PORMESTARINNA. Mene nyt siitä! ELLEN. Se menee vain, milloin se itse tahtoo! PORMESTARINNA. Mitä ilvettä tuo taas on? ELLEN. Eikö mamma ole lukenut lehdestä? Tämä on kauppaneuvoksen härkä.

"Teidän täytyy, sanoi noita, pukeuta vanhaan morsiuspukuunne, samoin myös herra pormestarin; sitte käydä pimeässä hautausmaalle, siellä luen minä luvut, niin sitte saatte nähdä tulevanne yhtä onnelliseksi kun naimisenne ensi päivänä." Läpi-iloisena kiiruhti pormestarinna kotio valmistustoimihin. Mutta ukko pormestaria oli tällä kertaa rouvansa tuumiin melkein taipumaton.

PORMESTARI. Niin, ja yhdeksän lapsen isän! HILLERI. Ja kaikki niin kauniita tyttöjä! PORMESTARI. Mutta tämä on viimeinen kerta! Kun minä vain tästä pääsisin. HILLERI. Kyllä herra pormestari tästä pääsee. PORMESTARI. Hilleri ensin koettaisi puhella pormestarinnalle. Pormestarinna tykkää hyvin paljon Hilleristä. HILLERI. Ja Hilleri pormestarinnasta.

ALEKSANDRA. Nyt minäkin hoksaan, mitä mamma nauraa! Miten se täällä tanssisi, jos se kuollut olisi? Hihihi. ROUVA DANELL. Mutta minusta hän on aivan kuin se. PORMESTARINNA. Tämä on runoilija. ALEKSANDRA. Hän on kirjoittanut noin paksun kirjan. PORMESTARINNA. Ja aivan runoa kuulemma. ALEKSANDRA. Hän lahjoitti minulle kirjansa. Ja hän oli kanteen kirjoittanut, että miten se mamma olikaan?

Ne ovat aina minulle kiukutelleet, että taas tuo mokoma Hilleri tulee siivottomuutta pitämään. Monta kertaa ovat irvistelleetkin. PORMESTARINNA. Se on ollut vain leikkiä. Eikö Hilleri sen vertaa ymmärrä? Menkää nyt. Mamma, mamma! Nyt Fiina toi postista sen paketin, ja minä avasin sen. On niin kaunis puku, niin niin niin kaunis. Minä puen sen ylleni, että Hillerikin näkee.

Ja hän, tuo pikku hupsu, kuinka lapsellisen onnelliselta hän näytti hänen hävyttömiä imartelujaan kuunnellessaan! Voi, hän ei tiennyt, hän, kuinka monta samanlaista juttua tuolla miehellä oli takanaan!... Mitään ratkaisevaa mielipidettä ei kuitenkaan voitu tänä iltana muodostaa, sillä pormestarinna istui koko ajan arvoituksentapainen ilme kasvoissa eikä sanonut asiasta sanaakaan.

HILLERI. Ja kun minä olen sellainen kuin minä olen, niinkuin pormestarinna sanoo. PORMESTARI. Se on lieventävä asianhaara kyllä. No puhutaan sitten huomenna, kun Hillerikin on selvillään. HILLERI. Niin, herra pormestari, puhutaan huomenna. Minä lähden siis nyt, herra pormestari? PORMESTARI. Niin, Hilleri menee nyt. Mutta Hilleri menisi siivosti ja sievästi. Hilleri voi mennä ikkunasta.

PALVELIJA. Tietysti vien pormestarille kahvia. PORMESTARINNA. Pormestari meni kaupungille. PALVELIJA. Mutta eihän nyt vielä ole maistraatin aika. PORMESTARINNA. Eikö pormestari saa muualla käydä kuin maistraatissa? ? Eikö saa? Sinäkö sen määräät, mihin pormestari saa milloinkin mennä? Jätä sinä vain se valta minulle. PALVELIJA. Niinkuin se onkin.