United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Toruittepahan silloinkin minua, vaikka Kasperi pahan teki." "Sinä teit myös pahasti, kun Kasperia nujuutit." "Minähän kostin vaan vääryyden." "Sitäpä juuri ei saa tehdäkään." "Eikö vääryyttä sitten saakaan rangaista?" "Ei." "Miks'ei?"
KATRI. Mutta mikä sinut, Poika, pidätti tänne mansikkamailtasi? TURKKA. Löysin täällä mesimarjan. KATRI. Minähän olin vain tyttö raukka. TURKKA. Niin herttainen ja niin uljas! Mutta nyt pukeutumaan, vieraita kai alkaa pian tulla. KATRI, menee kuistin kautta. PIETOLA, TOLARI ja P
Hän itse sanoi. Silloin en tullut yhtään ajatelleeksi, mutta nyt vasta huomaan, että minähän voin antaa hänelle! Hm, pani mamma, Tuskinpa se ottaa vastaan sinulta. Miksei? Muuten vaan, sinun kertomuksistasi päättäen. Nehän ovat kaikissa tapauksissa kapitalistien rahoja. Ei, ei mamma, kyllä hän ottaa vastaan minulta. Minä sanon hänelle, etteivät ne ole papalta perityt.
Semmoista tulisi välttää. Mutta emme nyt huoli puhua siitä tällä kertaa. Tahtoisin keskustella tärkeistä asioista kanssasi. JUSSI. Niin, pappa eilen jo mainitsi jotain semmoista. Mammaa! Mamma tulisi tänne vähäisen! ELISABETH. Minä tulen. PASTORI. Sinäkö kirjoitit »Suomettareen» tässä talvella muutamia pieniä kertomuksia »Jussin» nimimerkillä? JUSSI. Minähän se olin. Pieniä kynäpiirteitä vaan
Ah sinä! kuinka sovititkin sanas ja lausees tässä historiassa. Eihän ilman, etten hieman kömmähtänyt minäkin. JUHANI. Minähän, poika-parka, peljästyin perin hukille tuon suurikelmin jaarituksista; mutta nytpä huomaan, että kaikki oli puhdasta valetta. Kasakoita tänne? Mitä vielä? Hähhäh! AAPO. Mutta olipa siinä sutkausta suurustan alle.
Mutta se suutelo annettiin niin paljon tulisemmin kuin mitä siitä mahtavasta suojelijasta olisi voinut arvata, että Katri, siinä luulossa että herttuatar oli hulluksi tullut, kovasti huudahti. "Vaiti, narriseni! Minähän se olen Rothsayn Taavetti!"
Hänelle ei ollut siis mitään tapahtunut. Ei sitä eikä tätä. Kalvaava todellisuus oli siis ainoastaan uni, ajattelin minä. Ketä? Ketä ? Niin; ketä kiitit ja ylistit? Minähän makasin ja uneksin, kuulithan Kiitit ja ylistit jotakin, johon et itse usko? Minulle kuitenkin tuli mieleen sellaista. Minähän olin unessa. Sinun ei olisi pitänyt tehdä minusta epäilijää.
ANTTI. Minähän tämän olen hyyrännyt. VALLESMANNI. Nimi? ANTTI. Vaaranen, Antti Vaaranen, työmies. TOPRA-HEIKKI. Ilman työtä ja ruokaa. VALLESMANNI. Vaimonne? SILJA. Silja Korpela. VALLESMANNI. Ja nämä muut? MATLENA. Matlena minä olen. Mehtolan Matlena, Savion kylästä, Kuopion pitäjää. Tuo, joka uunin luona seisoo, on veljeni, Mikko. Ja tämä tässä on Topra-Heikki, Pohjanmaalta.
Käännyin hämmästyneenä katsomaan, kuka puhutteli minua, sillä minähän olin luullut olevani ypö yksin aavikolla. Mutta minä en nähnyt ketään. Kuka olet? kysyin. En näe sinua. Mutta syy, miksi pysähdyin, on se, että tie päättyi tähän ja yö yllätti minut. Näit kuitenkin pyhän kaupungin tornien taivaanrannalta leimuavan? Kyllä, ja tunnustan suoraan, että olin sitä kohden kulkemassa.
Sinähän tarvitset minua, minähän kelpaan sinulle, ennen kaikkia muita, siksi etten ole samanlainen kuin ne muut täällä ja jos en olisi jäänyt tänne, en olisi sinusta se, mikä olen, vaan samanlainen kuin ne muut. Minun elämälläni on siis ollut tarkoitus, edeltämäärätty, sinun tähtesi, sitä varten, että voisin olla sinulle apuna.