United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä odotin hänen poismenoansa, poltin yhden paperossin, panin lakkini päälle vuorin, ett'ei lakkini pilalle kastuisi, jos sade tulisi yöllä, ja hän vaan käveli tuolla niityllä. Mitähän tuo täällä tekee, arvelin, lieneekö hän tähän pitäjään muuttanut asumaan.
Paperossin pohjaan poltettuaan viskasi hän sen huoneen yli uunin eteen, solahutti itsensä huolettomaan asentoon jalat suorina ja pisti kätensä housuntaskuihin. Se olisi minun mielestäni oikea ehdottoman raittiuden seura, jossa ei edes tupakoitaisikaan, sanoi hän sitten haukotellen. Kuinka niin? kivahti maisteri. Niin vain, kun kerran yhtä nautintoa vastaan asettuu, niin asettuisi myöskin toista.
Antakaa minulle patruuni se paperossin pää! pyysi Antti nöyrästi. Herra viskasi paperossin suustaan kadulle ja Antti vikkelästi sieppasi sen. Se on niin komeata, kun mies kulkee ja savu jääpi! tuumaili hän vedellessään aika savuja. Kuka tuo herra oli? kysyen häneltä. Se oli Ursinin patruuni. Jo olimme tulleet kadunristeykseen, mistä oli minun eroaminen kotia.
Verner suuteli kuiviksi hänen kyyneleensä, asetti hänet sohvalle istumaan, sytytti paperossin ja alkoi keskustelun. Ester, anna anteeksi, mutta sinä olit niin sanomattoman kaunis. Annathan anteeksi? Mielelläni! Ja hänen silmänsä säkenöivät ilosta. Mutta todellakin, lähde nyt Valkamaan. Saatan sinut huomenna takaisin, sanoi Verner. Hyvä Verner, ei se nyt sovi, minulla on täällä vielä tänään työtä.
Salomea, sanoi Raolo uudestaan ja puhalteli alinomaa egyptiläisen paperossin savua sulettujen huultensa välitse, ikäänkuin tahtoisi täyttää ukkosilman sen vaaleansinisillä ja moninkertaisilla kiemuroilla. Kuinka koivut loistavat, sanoi Ewelyn hiljaa. Niin, sanoi Raolo, jalopeurain valituksen kohotessa rautahäkeistä, korahdellen kuin sotaurhon hengitys, kun hänellä painajainen ratsastaa.
Kun anopin jättämä testamentti on avattu ja sen sisällys hymysuin luettu, pannaan vielä haudalle varoilta mahtava kallion lohkare. Ja vanhemmat kun kesällä sunnuntaisin käyvät sitä katsomassa, puhuvat lapsillensa liikuttavan kertomuksen isoäidin hyvyydestä. »Ei hän koskaan silmiä pestessä itkenyt; ei koskaan pannut paperossin päitä kukka-astioihin» j.n.e.
Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava oli jo kotelonsa sulkenut, niin että maisterin täytyi pitää paperossia kädessään. No, ja tulta myös, sanoi tuttava ja otti kynttilän pöydältä tarjoten sitä maisterille, samalla kuin itse siitä sytytti. Minä herätän tarpeetonta huomiota, jos en sytytä, ajatteli maisteri ja sytytti.
"Panehan nyt tupakka aluksi!" sanoin ja ojensin rosvolle paperossin. Vaistomaisesti tarttui hän siihen, mutta samassa ikäänkuin havahti ja viskasi sen metsään. Toinen mies myös läheni arveluttavan likelle. "Vai sinun tupakoitasi tässä! Rahat taikka henki!" "Niinkuin itsekin voitte käsittää, en mielelläni luopuisi kumpasestakaan", vastasin.
Ja kun sulhanen hänelle ensimäisen paperossin antoi, niin Samppa vetää luputti pitkän aikaa väärästä päästä ja söhösteli tulta tyhjään paperitorveen. Viija ei tuntenut enää puoltakaan pelkoa. Puhemies, vanha viisas, maleksi kautta rantain puheelle kuin oppinut teerien ajaja.
Filip, en tarkoittanut tuota uudinta, tuota tuolla suuren ikkunan luona, sanoi tuskaillen Sofia Vasiljevna nähtävästi säälien itseänsä niiden ponnistusten tähden, joita hänen oli tekeminen saadakseen nuo sanat suustansa, ja rauhoittuakseen nosti heti suullensa hyvänhajuisen, savuavan paperossin, kädellä, joka oli täynnä sormuksia.