United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimeksi pyysi hän häntä palaamaan kohta kotiin hän oli odottanut jo kyllin kauan. Hän lopetti sanoilla: "tule, hellästi rakastettu, kaipaavan Bengtin luo!" Ja Ester tuli, tuli heti täynnä rakkautta, onnea ja riemua.
"Siksi, että minusta isot pojat tekivät niin rumasti", vastasi Sven, ja hänen pikku kasvoilleen levisi inhon ilme, niinkuin aina, kun hän mieluinten tahtoi olla puhumatta jostain asiasta. Bengt ja Ester vaihtoivat nopean katseen, mutta eivät sanoneet mitään.
Ester oli juuri vast'ikään nähnyt hyväksi lähettää pois saksankielen opettajansa ja istui nyt avonaisessa ikkunassa, huvikseen puhallellen saippuakuplia, joita hän lähetteli lentämään selkeään, kylmään talvi-ilmaan, jossa ne kaikkien ohikulkijain kummastukseksi lentelivät kuin pienet kiiltävät tähdet auringon valossa kattojen ja katujen yllä.
ELIAB. Et lailla Esaun herkkuatriaan Sa esikoisen-oikeuttas myöne? Se Jahven kansan pyhä oikeus on. ASSIR. Sen myöneet ovat meistä useimmat. Sun kiivastelus muuten Jahven vuoksi Ei ole viisasta. Tää paikka muista! Kas, tuolla saapuu kaksi vierasmiestä. Ei hätää! Heidät tunnen. ASSIR. Ketä ovat? ELIAB. Mies Asaria Jorainpoika, neito On Ester Amarian tytär; kaikki Kotoisin Gilboasta.
Mutta jo on aika, että laittaudut valmiiksi, lapseni. Veronika, katso, että tyttö heti joutuu valmiiksi; olemme jo ilmankin tarpeettomasti viipyneet. Mutta, isä hyvä, muistutti sisar, joka nyt vasta suureksi hämmästyksekseen kuuli puhuttavan tästä odottamattomasta lähdöstä, Ester ei voi lähteä noin vain.
Heidän täytyi tulla onnettomiksi; erisäätyisten ei pidä koskaan mennä keskenään naimisiin", niin kuului pysyvä kertosäe kaupunkilaisten murhevirsissä Bengtistä ja Esteristä. Joskus koetti Ester muitten seurassa ollessaan heittää päältään luonnottoman pakkoröijyn, jossa hän tuskaili, ja olla taas oma itsensä mutta hän sai melkein aina katua yrityksiään.
Harmillinen lyhytnäköisyys, joka usein tekee minulle pienet tepposet, selittäköön erehdykseni. Toivon, että suotte anteeksi?" Ester loi häneen aran, ihmettelevän katseen ja kumarsi hymyillen.
Ester ei voinut vastata.
"No, aiotko julaista tämän?" kysyi Ester kerran pitemmältä kuultuaan. Sven katseli miettien eteensä. "En tiedä", sanoi hän viimein, "se on kyllä hyvin epäkypsää, vaikka minä tietysti olen siihen ihastunut.
En voi ymmärtää, sanoi Ester, miten hän olisi vilustunut.