United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Etkö nyt näe, että Herramme on aikonut nämä pojat ystävinä elämään ... tulen vettä lämmittämään ja veden tulta sammuttamaan ... ja sinä tahdot tehdä heistä vihamiehet ottamalla toiselta ja antamalla toiselle. Ei, hyvä mies, se ei käy päinsä, usko minua ja anna pojallesi mikä poikasi on; ei minun poikani silti tarvitse nälkää nähdä.

Hän oli koko tulomatkan aprikoinut, että mistähän se henkiherra oli tuntenut Jepen. Ja lopulta hän sen sai selville. Pojat olivat ihan varmaan jo ennen käyneet samalla asialla kuin hänkin. Mutta niiltä oli jäänyt asia kesken, vaan ei häneltä ei vielä vanhoillaankaan... "Jepen panetin verolle", sanoi hän poikain luokse tultuaan, vähän niinkuin kehumalla.

Pojat, silmäellen heitä, Kohentavat kekäleitä, Päästelevät kilvan noita Kokkasanan vekamoita, Jotka kirpoo Karjalaisen suusta, Niinkuin kypset hedelmäiset puusta. Riemust' ah kuin pojan silmä välkähtää, Tyttö hänen puheelleen kun hymyää!

Ja vähän he sivumennen sen ohessa itsekseen arvelivat, että olivatkohan pojat yhtä otolliset herran ehtoolliselle menemään kuin he, ja oliko Jumala heille suosiollinen, vaikka noin kylmäkiskoisia olivat ja jäykkiä. Jotain ansiota he sentään salaisesti ja puoleksi tietämättänsä toivoivat vuodattamista kyyneleistään. Mutta tällä hetkellä ei semmoisille ajatuksille vähääkään sijaa löytynyt.

Kyllä sieki siivo tyttö taiat meitä haukkuu, Rannin pojat potkivat ja keppi selkään paukkuu. Voi kun oonki joutunu ma noien likkain varviin, Näistäpä olen saanunna ma monta mieliharmii. 54. T

Talvikausi oli pappilassa valmistauduttu siihen kesäiseen juhlaan, joka nyt oli ovella. Kaikki arkityöt olivat saatavat suoritetuiksi siihen, kun pojat kevään tullen palaavat yliopistosta ja koulusta ja sukulaiset Helsingistä ja muualta, tuoden kaikki aina tuttavia tullessaan.

"Pojat" palasivat toinen toisensa jälkeen ja rötkähyttivät itsensä huolimattomasti entisille sijoilleen. Isonlainen pölkky heitettiin tuleen, joka leimusi ankaraksi rovioksi, vaan sen valo ei kuitenkaan mahtanut lauhduttaa eikä lievittää yhtäkään kohtaa niissä kovissa kasvoissa, joita se valaisi.

Likka juoksee pojan eestä, juoksee minkä jaksaa; Kun ei poika tavota, niin likka kääntyy vastaan. Likka arat, piika parat, varokate teitä, Ettei pojat vanhan piian kirjaan teitä heitä. Sitte laulut loppuvat ja pian rallit puuttuu, Moni likka sillä lailla halvemmaksi muuttuu. Ei oo likoilla surua, ei oo yhtään hiukkaa, Pojat juoksee likkain luona, verkaliivit liuhkaa.

Siunata Jos mua tahdotte ja luvan antaa, Niin henki sitä rakkaampi; jos ette, Niin uhkatyöni palkaks Rooman miekat Mun surmatkoot! ARVIRAGUS. Ja minut myöskin. Aamen! BELARIUS. Jos nuori henkenne niin turha teille, Niin vanhaa henkikuluani mulla Ei syytä säästää. Tulen mukaan, pojat. Jos maanne sodassa te kaadutte, Minäkin siellä kaadun, niinkuin te. Siis, pojat! Kuningassukuaan se näyttää tahtoo.

Yhä innostuneemmin vaakkuivat he: Teleh-voon...! Teleh-voon! Juoksusta miltei läkähtyneenä pääsi Sievä Magdaleena mökillensä, siunasi itsensä ja veisasi virren. Vihdoin loittoni härkä sen verran, että pojat uskalsivat kiivetä alas katolta. Varovasti he laskeutuivat vastapäiseltä puolelta alas ja oitis maahan päästyänsä syöksähtivät kipakkaan juoksuun.